Esa LinnaSir Elwoodin hiljaiset värit -yhtyeen laulaja ja sanoittaja Juha Lehti opiskeli Mikkelin Paukkulassa eli Suomen Nuoriso-opistossa 80-luvun alkupuolella. Lehti työskenteli useita vuosia nuorisoalalla, ennen kuin yhtyeensä singahti Suomen listojen kärkeen muun muassa Viimeisellä rannalla -hitillään.
“Asuin nuorena Martinlaaksossa, Vantaalla. Mulla jäi sieltä mieleen, että nuorisotyöntekijät olivat hyviä tyyppejä. Ne olivat sellaisia ihmisiä, joihin voi oikeasti luottaa. En suhtautunut heihin niin kuin opettajiin”, Juha Lehti muistelee ensikosketuksiaan nuorisotyöhön.
“Menin armeijan jälkeen Paukkulaan vuonna 1981. Se oli siihen aikaan kaksivuotinen, opistotasoinen koulutus. Muistan, että Paukkulaan oli hirveästi tunkua. Pääsykokeet olivat kaksipäiväiset, koska oli niin paljon väkeä yrittämässä sisään.”
Juha Lehti koki nuorisotyön opiskelun 80-luvulla luovana aikana, jossa “kylvettiin nuoreen Juhaan varmuutta”.
“Paukkulan opettajista Heimosen Timo oli ilmaisutaidon opettajana. Hänelle annan isot kiitokset. Siellä harjoiteltiin sosiaalista käyttäytymistä ja sitä, kuinka esiintyä ryhmän edessä. Heimonen opetti meille esiintymistä nuorten ja vähän vanhempienkin edessä. Kun sä menet sitten töissä nuorisotilalle nuorten eteen, niin sä et voi itse käpertyä, vaan pitää olla silmät auki, jotta näet mitä nuoret tarvitsevat ja pitäisikö johonkin mahdollisesti puuttua.”
Miltä tuntui muuttaa Mikkeliin pääkaupunkiseudulta?
“Se teki hyvää. Olin toki viettänyt lapsuuden kesiä esimerkiksi Lapissa, sillä äitini on Lapista kotoisin. Jäin sitten Mikkeliin opiskelujen jälkeen vielä pariksi vuodeksi tekemään nuorisotyötä. Suurin syy jäämiseen oli kuitenkin se, että meillä oli bändi Mikkelissä. Haaveilin jo silloin, että soittaminen olisi se pääasia elämässä. Klassisesti Mikkeliin jäämiseen liittyi sitten tietysti vakava seurustelu”, Lehti naurahtaa.
Muusikoiden tiet vievät nuorisotyöhön
Opiskeluaikana järjestetyt tapahtumat antoivat Lehden mukaan pohjaa muusikon uralle, koska se avasi, kuinka rakennetaan eri osa-alueista koostuva esitys. Paukkulassa oli myös mahdollisuus treenata Pectopah-bändin kanssa.
“Sir Elwoodin rumpali Arttu Leskinen soitti jo Pectopahissa, kun taas Sir Elwoodin nykyinen miksaaja Mikko Joenpolvi soitti bändissä kitaraa. Meillä on siis 40 vuoden takaa ne ensimmäiset kohtaamiset.”
Pectopah toimi Mikkelistä lähdön jälkeen vielä hetken pääkaupunkiseudulla, jonka jälkeen oli uuden bändin aika.
“Sir Elwoodia aloitin kasaamaan pianistimme Junnu Saaresahon kanssa, jonka kanssa törmäsimme alkujaan … nuorisotyössä! Sitä kautta nuo bänditkin usein syntyy. Porukka tuntee hyviä ihmisiä, jotka taas tuntee hyviä ihmisiä. Nuorisotyön ja musiikin tekeminen kulki hyvin käsi kädessä.”
Nuorisotyö antoi eväitä myös musiikkiuraan
Juha Lehti kertoo, ettei häntä kiinnostanut lukeminen eikä hän ollut hyvä koulussa. Nuorisotyön ja erityisesti opistotason hän koki itselleen oikeana reittinä.
“Nuorisotyö tuntui tarpeeksi laajalta alueelta. Ei tänä päivänäkään varmaan nuoret tiedä, mitä he lähtevät touhuamaan elämässä. Aistin, että se vois antaa mulle avaimet monenlaisiin asioihin, myös musajuttuun. Nuorisotyön koulutus antaa pätevyyden erilaisiin töihin, kuten järjestötyöhön”, Lehti pohtii.
Lehti pitää yhteyttä vanhoihin opiskelukavereihin Facebook-ryhmässä. Entiset Paukkulan opiskelijat järjestävät myös tapaamisia aika ajoin.
Paukkulan jälkeen Juha Lehti työskenteli perusnuorisotyössä nuorisotiloilla, retkillä ja leireillä. Orimattilassa kesäleirien vetämisen jälkeen hän siirtyi Vantaalle.
“Vantaalla työskentelin kuutisen vuotta. Viimeiset vuodet työskentelin Kulttuuritehdas Vernissassa, jossa työnkuvaan kuuluivat ääni- ja valohommat.”
Vuonna 1991 ilmestynyt Sir Elwoodin hiljaisten värien esikoislevy Varjoissa vapaan maailman on myös äänitetty Vernissassa.
Nuorisotyössä oli yksi elementti, jota Lehti ei muistele hyvällä.
“Isojen kaupunkien byrokratia oli tosi raskasta. Mielestäni kenttäduuni oli se tärkein asia, koska siellä tavoitettiin asiakkaat eli nuoret. Ymmärrän toki että ihmisten pitää tehdä päätöksiä kokouksissa, mutta isossa organisaatiossa olikin enemmän ihmisiä hallinnossa kuin kentällä”, hän harmittelee.
Sir Elwoodin hiljaisissa väreissä kuuluu Paukkula ja Mikkeli
Sir Elwoodin hiljaisilla väreillä on edelleen ohjelmistossa kappaleita kuten Älä mee ja Neiti Kevät, jotka ovat syntyneet Paukkulan aikana.
“Neiti Kevät syntyi Mikkelissä, asuessani vanhassa puutalossa opiskeluajan jälkeen. Saimme vielä treenata Paukkulassa, koska Arttu opiskeli siellä edelleen. Ekan levyn kappaleista myös Tango ja Lähtö ovat kirjoitettu sinä aikana, kun työskentelin Mikkelin nuorisotoimella. Mikkelistä ja Paukkulasta on iso tuulahdus Sir Elwoodin alkuajan lauluissa”, Juha Lehti muistelee.
“Kolmannen levyn kohdalla ymmärsin, että minulla on vaikeuksia jakaa aikaani. Työkaverit kärsivät keikkailustani, koska otin usein virkavapaata, eikä minun tilalleni pystytty palkkaamaan ketään. Tämä oli lama-aikaa, joten virkavapaata sai aina silloin kun pyysi!”, Lehti kertoo hieman naurahtaen.
“Ymmärsin samalla, että minun täytyi heittäytyä pelkästään soittajaksi ja katsoa, mitä se kortti antaa”.
Nuoren isä ja dinosaurus
Juha Lehti tuli isäksi vuonna 2007. Nykymaailma antaa pohtimisen aihetta isän roolissa.
“Koen itseni dinosaurukseksi ja on pirun hankalaa oman lapsen kanssa, kun en ymmärrä vaikkapa somehommista paljoakaan”.
Tässä vaiheessa haastattelu keskeytyy hetkeksi ja puhelimesta kuuluu sanailua.
“Teini-ikäinen tyttäreni sai juuri kuulla kunniansa”, Lehti hymähtää ja jatkaa pohdintaa:
“Täytyy toivoa että nuorisotyön koulutukseen liittyy tämän päivän ongelmien tiedostaminen, koska ne ovat varmasti eri asioita, kuin silloin kun me olimme pentuja.”
Haastattelun loppupuolella laulaja-lauluntekijä Juha Lehti miettii vielä isyyttä.
“Saan aina välillä itseni kiinni jostakin heittämästä lausahduksesta, jolloin muistan että ‘faijani sanoi just näin!’ Se on julmaa, koska omasta isästään ajattelin aina että ‘tuo ei tajuu mitään!’”, Lehti nauraa. “Nyt minä olen se, joka ei tajuu!”
Artikkeli on julkaistu Nuorisotyö-lehden numerossa 2/2022.
Nuorisotyö
