Esa LinnaTämän numeron teemana on koulu, joten luonnollisesti koulunuorisotyö erottuu teemasta vielä omaksi erityiseksi aiheekseen. Omasta nuorisotyön historiasta nousevat edelleen muistiin ensimmäisten työvuosien kokemukset kouluyhteistyöstä.
Yhteistyö on tosin turhan vahvasti ilmaistu 2000-luvun alkupuolen nuorisotyöstä koulussa. Sinällään koulun ja nuorisotyön välillä ei ollut sen kummempaa kitkaa, mutta omat ja monien muiden kokemukset koulunuorisotyöstä olivat aika masentavia. Joko nuorisotyöntekijät menivät välituntivalvojiksi tai sitten meille oli osoitettu koulun pohjakerroksesta bunkkerin näköinen tila, joka oli lähes tyhjillään. Pari tuolia ja pöytä toimivat kalusteina, mitkä toivat mieleen ennemminkin rikos- ja sotaelokuvien kuulustelukohtaukset.
Jossain vaiheessa kehitystä tapahtui, ja nuorisotyöntekijät pääsivät oppilashuoltotyöryhmään. Edelleen muistan sen tunnelman, kun leppoisan jutustelun jälkeen koulun henkilökunta kertoi heidän keskustelevan nuorten henkilökohtaisista asioista. Salassapitovelvollisuuden vuoksi nuorisotyöntekijöille osoitettiin ovea. Silloin tunsi itsensä noin kolmekymppisenä jälleen tosi nuoreksi, koska aikuiset halusivat keskustella keskenään.
Tästä en kuitenkaan syytä koulua ja sen työntekijöitä, vaan nuorisotyötä, joka ei silloinkaan osannut kertoa työnsä tärkeydestä. Kuinka koulussa osattaisiin suhtautua nuorisotyöhön, jos nuorisotyöntekijät eivät itsekään osanneet kertoa, mikä heidän roolinsa voisi kouluissa olla? Ongelma oli se, ettemme (ainakaan minä) osanneet kertoa työmme vaikuttavuutta. Esimerkiksi Osaamiskeskus Nuoska on tullut todellakin tarpeeseen tekemään koulunuorisotyötä ymmärrettäväksi niin päättäjille, kouluille kuin nuorisotyöntekijöille.
On kuitenkin totta, että puuhastelun maku on vaivannut nuorisotyön uskottavuutta. Koska päättäjät uskovat tilastoja, olisi nuorisotyön tilastot esiteltävä ymmärrettävällä tavalla. Tilastot kertovat osan totuudesta, mutta eivät välttämättä ilmaise mitään työn vaikuttavuudesta. Sitä ei sovi kuitenkaan unohtaa, että tilastot voivat parhaimmillaan ohjata työtä oikeaan suuntaan.
Sisäministeri Maria Ohisalo kertoo yhden syrjäytyneen nuoren maksavan yhteiskunnalle miljoona euroa. Tällaisia ymmärrettäviä ja perusteltuja lauseita nuorisotyönkin pitäisi lanseerata. Ennen kaikkea, nuorisotyön tulisi näkyä rinta rottingilla niin kouluissa kuin muissakin toimintaympäristöissä. Opetellaan laittamaan jauhot suuhun!
Esa Linna
päätoimittaja
esa.linna(a)jyvaskyla.fi
Artikkeli on julkaistu Nuorisotyö-lehden numerossa 3/2020.
