Vuonna 2019 kesällä osallistuin Villa Elbassa kansainväliseen projektiin nimeltä Happy Together. Projektiin osallistui vapaaehtoisia nuoria ympäri Eurooppaa. Projekti kuului Euroopan solidaarisuusjoukkojen toimintaan.
Projektin teemana oli järjestää paikallisille sekä maahanmuuttajataustaisille lapsille kesäleirejä. Kun päätin lähteä mukaan, ajatuksena oli selkeyttää urapolkuani ja löytää se oma juttu. Jännittyneenä mutta avoimin mielin aloitin kuukauden kestävän projektin. Nopeasti sain kokemuksen siitä, että olen osa ryhmää ja aika meni kuin siivillä. Ystävien lisäksi projekti antoi minulle voimauttavia kokemuksia, kuten esimerkiksi kielitaitoni riittävyyden ja tunteen siitä, että tämä voisi olla sitä mitä haluan isona tehdä. Oli myös mahtavaa, että sain keskustella mahdollisista tulevaisuuden suunnitelmistani yhdessä ohjaajamme kanssa projektin lopussa. Sain kannustusta lähteä opiskelemaan nuoriso-ohjaajaksi.
Kipinästä liekiksi
Innostuin ja rohkaistuin siinä määrin, että uskalsin lähteä vielä samana vuonna syksyllä Itävaltaan kuukaudeksi toiseen vapaaehtoisprojektiin! Ilman Villa Elbassa saamaani kokemusta kansainvälisyydestä, en olisi edes moista harkinnut. Hain opiskelemaan ammattiopistoon nuoriso- ja yhteisöohjaajaksi. Heti seuraavana vuonna tammikuussa alkoivat opinnot kohti nuoriso-ohjaajuutta.
Opiskeluaikana kansainvälisyys jatkui projektien ja koulutuksien osalta. Vuodessa valmistuin nuoriso- ja yhteisöohjaajaksi, jonka jälkeen hain suoraan ammattikorkeakouluun. Pääsin Humanistiseen ammattikorkeakouluun, eli Humakin Jyväskylän yksikköön opiskelemaan yhteisöpedagogiksi. Tällä tiellä olen edelleen vuonna 2022, ensimmäinen opiskeluvuosi on melkein käyty. Kansainvälisyys on edelleen yksi kiinnostukseni kohteista. Koen yhteisöpedagogin opintojen olevan hyvä jatkumo kaikkiin kokemuksiini, mitä olen tähän asti saanut. Olen kiitollinen kaikista kokemuksistani sekä Villa Elban antamasta rohkaisusta.
Teksti: Vilma Aho
yhteisöpedagogi (AMK) – opiskelija Kokkolasta