NuorisotyöArtikkeli on julkaistu Nuorisotyö-lehden numerossa 1/2021.
On lokakuu 2020. Joukko suomalaisia opiskelijoita istuu hämärässä luokkatilassa seuraten Saksasta lähetettävää PowerPoint-esitystä. He ovat mukana isossa eurooppalaisessa projektissa, johon osallistuu kymmeniä opiskelijoita maanosan eri kolkista. Kuten niin usein tämän kaltaisissa EU-projekteissa, tälläkin kertaa mukana on osallistujamaihin tutustumista ja kulttuurien välistä vaihtoa. Saksalaiset opiskelijat käyvät etänä diasarjan avulla läpi oman maansa historiaa, avainlukuja, kulttuuria, merkittävimpiä saavutuksia. Faktat ovat kohdillaan ja mukana on kuulijoille varmasti paljon uutta tietoa. Silti kansainvälisyyden kokemisen näkökulmasta jotain oleellista tuntuu jäävän uupumaan. Pikainen vilkaisu esitystä haukotellen seuraaviin opiskelijoihin vahvistaa tunnetta.
Alun perin projektiin oli ollut tarkoitus osallistua paikan päällä Saksassa, Baden-Badenissa. Kuten arvata saattaa, pikainen siirtyminen etätoteutukseen johtui koronasta. Pandemia on vaikuttanut monen nuoren kansainvälistymiseen: Erasmus+ projekteissa on jouduttu miettimään uudenlaisia järjestelyjä, korkeakoulut ovat peruneet opiskelijavaihtoja ja kaikenlaista matkustamista on rajoitettu. Tämä on sääli, sillä itsekin olen kansainvälisessä nuorisotyössä ollut monta kertaa todistamassa, että nämä kokemukset ovat nuorille parhaimmillaan valtavia kasvun, itsensä löytämisen ja oppimisen paikkoja. Sama on osoitettu myös esimerkiksi EU:n nuoriso-ohjelmien vaikuttavuuteen kohdistuneissa RAY-verkoston tutkimuksissa.
Nuorten kansainvälistymiseen jäänyttä aukkoa on jossain määrin onnistuttu paikkaamaan digitaalisilla etätoteutuksilla ja -kohtaamisilla. Näiden lisääntyminen on tulevaisuuden trendi ilman koronaakin, mikä on ehdottoman hyvä asia muun muassa ympäristöystävällisyyden kannalta. Etämahdollisuudet myös tuovat kansainvälisyyden vahvemmin saataville niille nuorille, joille matkustaminen on syystä tai toisesta haasteellista. Samalla tämä kysyy meiltä nuorisoalan tekijöiltä innovatiivista ajattelua ja verkkovälitteisen kohtaamisen osaamista, jotta onnistutaan tavoittamaan kansainvälistymisen ydin: uudenlaiset elämykset. Niistä syntyy nuorille korvaamattomia elämänkokemuksia, joita on tärkeää pystyä tarjoamaan myös korona-aikana.
Alussa esimerkkinä käytetty pika-aikataululla järjestetty etätapahtuma osoitti konkreettisesti sen, ettei kansainvälisyyden kokemuksessa ole kyse vain tiedon siirrosta, vaan uuden kokemisesta, oivalluksesta ja kohtaamisen synnyttämistä tunteista. Näitä pystytään mahdollistamaan myös etänä erilaisilla osallistavilla menetelmillä ja työkaluilla, mutta se vaatii erityistä suunnittelua ja huomiointia. Tämä meidän nuorisotoimijoiden on erityisen oleellista muistaa, kun saatamme nuoria kansainvälisyyden maailmaan digitaalisissa ympäristöissä.
Antti Rantaniva
Projektipäällikkö
Nuorisoalan tutkimus- ja kehittämiskeskus Juvenia
Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu (Xamk)
