Kuntouttavasta työtoiminnasta työpajatoiminnan ammattilaiseksi 

Milvi Elo toimii Porin kaupungilla työvalmentajana. Ensikosketus työpajatoimintaan tuli vuonna 2017 Elon osallistuttua kuntouttavaan työtoimintaan Taidepajalla, jonka kautta hän innostui aloittamaan kasvatus- ja ohjausalan opiskelut. Elon uratarinaan liittyy paljon kokeiluja ja yrityksiä eri työtehtävissä ja ammateissa.  

”Kävin yläasteen Anna Tapion koulussa Aitoossa ja ysiluokalla hain yhteishaussa lentoemännän työstä haaveiltuani lukioon. Kesällä kuitenkin puhkesi epilepsia, joka vesitti nämä haaveet. Opiskelumotivaatiota ei ollut ja puolen vuoden lukiossa olon jälkeen päädyin pitämään välivuoden”, Elo aloittaa tarinansa.  

Välivuoden jälkeen hän haki Porin Tekniikkaopistoon ja valmistui talomaalariksi 2007. Maalarin töitä Elo ehti tehdä kaksi viikkoa, jonka jälkeen hänen oli todettava, että selkä ei kestänyt maalarin ammattia. Sen jälkeen edessä oli muutto Hyvinkäälle.   

”Menin töihin kaupan kassalle, mutta alle vuoden päästä olin sairauslomalla kaaduttuani pyörällä. Pitkän sairausloman jälkeen irtisanouduin ja kävin TE-palveluiden kautta erilaisissa työkokeilu- ja palkkatukihommissa aina varastotöistä myyntiin. Aloitin lopulta vaatetusalan opiskelun Hyriassa, vaikka taidekoulu veti enemmän puoleensa.” 

Vuoden opiskelun jälkeen Elo jätti koulun kesken ja muutti takaisin Satakuntaan. Siellä hän opiskeli myynnin ammattitutkinnon ollessaan kahvilassa töissä. Valmistuttuaan hän odotti esikoistaan ja jäi äitiyslomalle vuonna 2014.  

Nuorten taidenäyttely avasi silmät 

Lopulta Elo muutti lapsensa kanssa Poriin, jossa hän kävi katsomassa eräänä päivänä Porin Nuorten työpajan nuorten taidenäyttelyä.  

”Ällistyin, että on olemassa paikka, jossa voi tehdä taidetta kuntouttavassa työtoiminnassa. Olin aina halunnut tehdä taidetta työkseni, ja olin saanut siihen uuden kipinän ollessani Porin Esikon järjestämässä päiväryhmässä. Kyselin pajasta omalta työkkärin työntekijältäni ja ilmoitin että haluan Taidepajalle”, Elo kuvailee. 

  Nuorisoalan ammattilaisille on ehkä itsestään selvää, että nuoret saavat tukea työpajatoiminnasta, mutta kaikki ammattilaiset eivät ole itse kokeneet tuen saamisen tärkeyttä. Elolla on tästäkin kokemusta.  

”Olin saanut paljon tukea jo ennen työpajaa, jonka avulla olin päässyt siihen tilanteeseen, että pystyin edes suunnittelemaan tulevaisuutta. Olin aivan varma, että en ikinä opiskele enää mitään enkä ainakaan mene vakituiseen työsuhteeseen. Ajattelin, että ehkä joskus jotain pätkätöitä voisi harkita. Työpajasta en ollut aikaisemmin kuullut mitään, joten perustin omat käsitykseni siihen, mitä taidenäyttelyssä tunsin. Se tunne oli niin voimakas, että päätin seurata sitä”, Elo vakuuttaa. 

Elo aloitti työpajalla kaksi kertaa viikossa piirtelemällä. Tavoitteena oli saada hengästyshetki lapsiarjesta ja tottua taas muiden ihmisten kanssa olemiseen.  

”Ohjaajani oli todella kannustava ja uskoi meihin nuoriin taiteilijoihin. Järjestimme taidenäyttelyitä ja osallistuimme tapahtumiin, joista sai paljon lisää itsevarmuutta.” 

Työpajan ohjaaja lähti Taidepajalta vuoden kuluttua, mutta samalla hän ehdotti Eloa ohjaajaksi. Elo aloittikin työkokeilun ja pikkuhiljaa päiviä lisättiin viiteen päivään viikossa.  

”Muutama nuori pajalla aloitti opiskelemaan kasvatus- ja ohjausalan perustutkintoa ja mietin itsekseni, että kyllähän minäkin voisin tuohon pystyä. Yksilövalmentajan kanssa keskusteltiin moneen otteeseen jaksamisestani ja siitä että perusasiat kannattaa olla kunnossa, ennen kuin aloittaa oppisopimuksen. Oli erittäin tärkeää, että sain edetä rauhassa, koska en olisi itse osannut vetää rajoja jaksamiselleni.” 

Työvalmentajan paikka avautuu korona-aikaan 

Elo aloitti opinnot vuonna 2018 ja pari vuotta myöhemmin hän valmistui. Hän haki avautunutta työvalmentajan paikkaa, jonka hän lopulta sai korona-ajan poikkeuslain tullessa voimaan. Tämä tarkoitti etäpajoihin siirtymistä samalla, kun työt alkoivat. 

Sittemmin Elo on opiskellut Tuotekehitystyön erikoisammattitutkinnon, joka on kehitetty erityisesti työpajatoimintaan.   

Elo kokee, että hänen omista kokemuksistaan kuntouttavassa työtoiminnassa on ollut runsaasti hyötyä ajatellen nykyistä työtään.  

 ”Olen tarvinnut paljon tukea ja apua erilaisista yhteiskunnan tarjoamista tukitoimista, mutta se ei määrittele minua. On helpompi nähdä potentiaalia tukea tarvitsevissa ihmisissä, kun itsekin on ollut saman kaltaisessa tilanteessa. Omaan polkuuni on kuulunut lukuisia erilaisia urakokeiluja tehdastyöstä miesten vaatemyyntiin.” 

”Työpajalla taas sain yhteisöllisyydestä aivan uudenlaista uskoa tulevaisuuteen ja ymmärsin sen arvokkuuden. Monelle nuorelle työpajalla on päivän ainoat ihmiskontaktit, ja elämäntilanteet saattavat muutenkin olla hieman haastavat, joten on äärimmäisen tärkeää, että on paikka, josta saa tukea”, Elo pohtii.  

Porin työpajatoiminnassa on omat erityispiirteensä 

Porin työpajalla on perustettu jo vuonna 1994 ensimmäinen pajakoulu, joka perustuu yhteisölliseen oppimiseen. Pajan koulussa otetaan huomioon erilaiset oppijat ja motivoidaan löytämään omat vahvuudet.  

”Nykyään meillä on pajan koulussa tuetulla työpajajaksolla eri aloilta, oppisopimuksella, työharjoittelussa ja TUVA:lta (tutkintokoulutukseen valmentava koulutus) nuoria, jotka hyötyvät erilaisesta oppimisympäristöstä, jonka paja tarjoaa.” 

Elon sanojen mukaan työpajan sijainti, museosuojeltu vanha veturitallikiinteistö on jo itsessään nähtävyys.  

”Työpaja on muokannut Veturitalleista toimivat tilat ja verstaat itse rakentaen. Keskustan nuorisotalolta löytyvät kahvila, presspaja ja bändipajan tilat. Pidämme kesäisin huolen Yyterin rantojen kunnossapidosta ja jaamme Porin kaupungin päiväkoteihin ja kouluihin joka päivä ruoan”, Elo kuvailee työpajan erityispiirteitä.  

Ääntä omasta tekemisestä nuorisotyössä leikkausuhkien alla  

Hallituksen kaavailemat leikkaukset nuorisotyöhön kohdistuvat myös työpajatoimintaan, joka ei Elon mielestä ole missään nimessä kauaskantoista politiikkaa.   

 ”Työpajatoiminta on nyky-Suomessa erittäin tärkeää, koska sen yhteisöllisyys on todella suuri voimavara. Työpajatoiminta tarjoaa aikaa löytää omat vahvuudet, joiden kanssa ponnistaa eteenpäin.”  

”Resursseista vähentäminen näkyy nuorille sillä, että työntekijöitä on vähemmän, jolloin pajalle on vaikeampi päästä. Jonot pajalle pitenevät, joten nuori jää helposti kotiin syrjäytymään.” 

Elo kiteyttääkin tämän olevan yhteiskunnalle selkeää säästöä, kun yhden syrjäytyneen nuoren ”hintalappu” on 1,2 miljoonaa euroa. 

”Nuorisotyössä ja nuorisoalalla on tärkeää pitää ääntä omasta tekemisestään, että saamme oikeutettua olemassaoloamme. Varsinkin nyt kun hallitus leikkaa työpajatoiminnasta ja etsivästä nuorisotyöstä 4,2 miljoonaa sellaisena hetkenä, kun nuoret eniten tarvitsevat tukea. Tehdään yhdessä tärkeää työtä, jonka vaikutus tulee tunnistaa”, Elo kannustaa.  

Hallitus on antanut onneksi eduskunnalle lisätalousarvioesityksen, jossa ehdotetaan yli kolmen miljoonan euron lisäpanostuksia etsivän nuorisotyön ja nuorten työpajatoiminnan toteuttamiseen. 

”Toivon, että mahdollisimman paljon päättäjiä tulisi SuomiAreenan aikaan 26.6.2024 Into ry:n järjestämään brunssitilaisuuteen Porin Yliopistokeskukselle, jossa pääsee tutustumaan työpajatoimintaan tarkemmin. SuomiAreenalla on edellisenä päivänä Into ry:n pitämä keskustelutilaisuus, josta saa hyvin tietoa työpajatoiminnasta sekä etsivästä nuorisotyöstä”.