NuorisotyöMissä tahansa vakavassa keskustelussa nuorisotyöstä törmää ennen pikaa sanaan kohtaaminen. Se on pitkään ollut toimialalle tärkeä käsite. Kuten sanoilla aina, sillä tehdään asioita. Sillä piirretään raja nuorisotyön ja muiden toimintojen välille: nuorisotyön erottaa vaikkapa vapaa-ajan palvelujen järjestämisestä se, että nuorisotyössä nuori ei ole vain asiakas. Kohtaamisen kautta tuodaan esiin, että nuorisotyössä nuoreen luodaan erityinen ammatillinen suhde.
On kuitenkin hankala vastata kysymykseen, mitä se kohtaaminen oikein tarkalleen on tai miksi muut ammattikunnat eivät yhtä lailla kohtaisi nuorta, miksi se olisi nuorisotyön yksityisomaisuutta. Jos sallitte perin epäkorrektin vertauksen, lataisin näin: pornografiasta on sanottu, että on mahdotonta määritellä tarkkaan, milloin jokin on pornoa, mutta sitä nähdessään tietää kyllä heti, mitä katsoo. Samalla tavalla voi ajatella, että kohtaamista on hankala sanoittaa, mutta kohtaamisen tunnistaa heti, kun sen kokee, samoin kuin ne tilanteet, joilloin minua ei kohdata.
Olen itse miettinyt varsin pitkään, miten kohtaamista voisi kuvata. Olen päätynyt ajattelemaan, että sitä voi ymmärtää kolmen katkelman kautta.
Ensimmäinen katkelma
Seuraan Facebookissa brittiläistä nuorisotyötä käsittelevää ryhmää In defence of youth work. Kuten nimi kertoo, saarivaltiossa nuorisotyö on puolustuskannalla ja joutuu perustelemaan omaa työtään, koska työn arvoa ei aina tunnisteta. Eräässä keskustelussa ryhmässä kysyttiin yhtä lausetta, millä kuvata nuorisotyötä. Ehdotuksia tuli paljon. Omasta mielestäni paras oli seuraava.
Nuoret eivät välitä siitä mitä sinä tiedät, ennen kuin he tietävät että sinä välität.
Vaikka sitaatissa ei mainita sanaa kohtaaminen, se kertoo juuri siitä. Kun nuorten kanssa toimitaan, heille tulee syntyä kokemus siitä, että heitä arvostetaan ja että heillä on väliä.
Nuorisotyön ammatillisuutta on kuvattu todeten, että nuorisotyöntekijöiden tulisi luoda nuoreen suhde joka on yhtä aikaa välittävä ja läheinen, mutta ammatillinen ja luotettava. On välitettävä, mutta tavalla, jossa ammatilliset rajat ovat selkeät. Siksi on välitettävä myös siitä, mitä nuorisotyöntekijät ammattilaisina tietävät. Tämä osaaminen tekee hänestä luotettavan ja uskoutumisen arvoisen aikuisen, joka tuntee ammatilliset rajansa.
Toinen katkelma
Australialainen nuorisotyön tutkija Howard Sercombe on pohtinut nuorisotyön etiikkaa. Hän ajattelee, että kaikki ammattikunnat määrittyvät suhteessa ilmiöön, jota voisi kutsua vaikka asiakasymmärrykseksi. Lääkärit määrittyvät suhteessa potilaaseen, opettajat oppilaaseen ja niin edelleen. Sercombe ajattelee, että nuorisotyölle leimallista on nähdä nuori nuorena. Nuorisotyöntekijä ei palastele nuorta erilaisiin osasiin tai vain yhteen toimintaympäristöön. Nuorisotyö hahmottaa nuoret kokonaisuutena ja ymmärtää, että nuori on jäsen useissa eri yhteisöissä ja hänellä on useita merkityksellisiä suhteita.
Yllä kuvattu ajatusmalli sai mainion ilmaisun kulttuurisen nuorisotyön kehittäjän Sinttu Haapasen kuvatessa nuorisotyötä. Hänen mukaansa nuorisotyön kiinnostus yksittäiseen nuoreen voidaan kuvata seuraavalla kysymyksellä, joka tulisi esittää aina, kun nuoret saapuvat tilaan.
Mitä tuli sisään, kun sinä tulit sisään.
Sintun runollinen tapa kuvata nuorisotyötä pitää sisällään ainakin kahdenlaisia ulottuvuuksia kohtaamisesta. Kun nuori tulee sisään tilaan, sinne astelee ainutkertainen persoonallisuus, jollainen kukaan muu ei syvimmillään voi koskaan olla. Nuori ei määrity ongelmiensa kautta tai palveluhistoriansa tuotteena. Hän tulee tilaan itsenään, ja itsenään hänellä on oikeus tulla nähdyksi. Toiseksi, vaikka nuori olisi tuttu, tulee hän sisään aina jostakin tilanteesta käsin, iloisena, surullisena, väsyneenä, täynnä energiaa, rakastuneena, joskus kaltoinkohdeltuna. Nuorisotyön ammattitaitoa on kyky arvioida sitä, mitä nuorelle tänään kuuluu ja reagoida sen mukaan.
Kolmas katkelma
Jokainen meistä on yksilö ja jokainen tuo yhteiseen maailmaan jotakin ainutkertaista, jota ilman olisimme kaikki köyhempiä. Sosiaalinen maailma rakentuu yksilöistä. Nuorisotyössä nuori pitäisikin nähdä sekä yksilönä että erilaisten yhteisöjen jäsenenä. Seikkailukasvatusta kehittänyt Kurt Hahn korosti, ettei nuorille toimi pakko tai tympeä osoittelu. Nuorille on sanottava toisin.
Sinä olet tärkeä. Sinua tarvitaan tässä yhteisössä.
Jokaisella nuorella tulisi olla oikeus tuntea, että hänellä on jotakin myönteistä annettavaa ryhmälle tai yhteisölle. Jotta näin voisi kokea, yhteisön on tunnistettava nuoren arvo. Siksi nuorisotyö ryhmäyttää ja toimii muutoinkin vertaissuhteiden tukena pyrkien siihen, että jokaisella olisi mahdollisuus kokea kuuluvansa mukaan.
Kohtaaminen
Väitin alussa, että kohtaamista olisi helpompi ymmärtää, jos sitä katsottaisiin kolmen katkelman kautta. Miltä kohtaaminen sitten näyttää, jos siihen sovelletaan yllä kuvattuja näkökulmia?
Kohtaamisessa yhdistyy se, että 1. nuorisotyöntekijä osoittaa välittävänsä nuoresta ; 2. nuori voi tuntea, että nuorisotyöntekijä on kiinnostut sekä hänen persoonastaan ja ominaisuuksistaan yleensä että siitä, miten hän tänään voi, 3. että nuori nähdään ihmisenä, jolla on positiivista annettavaa yhteisölle.
Näin kuvattuna kohtaaminen kuulostaa varsin vaativalta toiminnalta. Ja niin on hyvä, niin kuuluukin kuulostaa. Puheen kohtaamisesta on tarkoitus osoittaa nuorisotyön ammatillista luonnetta ja sitä erityistä tapaa, jolla suhteet nuoriin rakentuvat. Kohtaaminen on yhtä aikaa arkista ja ihmeellistä, eletyssä hetkessä luontevaa ja selitetynä monimutkaista, mutta aina merkityksellistä kokea.
Tomi Kiilakoski
Vastaava tutkija, FT, Nuorisotutkimusseura
Artikkeli on julkaistu Nuorisotyö-lehden numerossa 3/2021.
Esa Linna
