Digihyvinvointia kaikille – rikotaan sukupuolittuneet näytöt!

Tilastojen valossa

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kouluterveyskyselyn (2019) tulosten perusteella peruskouluikäisistä 24 prosenttia viettää arkipäivisin ruudun ääressä aikaa neljä tuntia tai enemmän. Neljä tuntia tai enemmän ruutujen ääressä viettää pojista 26 prosenttia ja tytöistä 22 prosenttia. Neljä tuntia tai enemmän ylittää vähintään kaksinkertaisesti ruutuajalle annetun kahden tunnin suosituksen.
Digitaalisen teknologian ja median käyttö on lasten ja nuorten keskuudessa kasvanut ja on merkittävä kanava sosiaalisten suhteiden ylläpidossa. Myös digitaalisen median merkitys lasten ja nuorten käyttämänä informaatiokanavana on kasvanut (Some ja nuoret 2019).

Huomio nuorten digitaaliseen hyvinvointiin

Digitaalisen median käytön kasvu tuo mukanaan monia huolestuttavia kehityskulkuja. Esimerkiksi:

• altistuminen haitalliselle sisällölle (väkivaltainen tai seksuaalinen materiaali)
• vaikutukset yksilön hyvinvointiin (fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen)
• digitaalinen eriarvoistuminen
• epäselvyydet siitä, mitä netissä saa tai voi jakaa (kiusaamistarkoituksessa jaetut kuvat tai muu materiaali, jolla mustamaalataan joko yksittäistä ihmistä tai ihmisryhmää)
• riippuvuus digitaalisesta teknologiasta ja/tai mediasta (esim. peliriippuvuus tai some-addiktio)
• seksuaalinen häirintä ja digivokottelu

Haitallinen materiaali digimediasta vaikuttaa erityisesti lasten ja nuorten sosiaalisiin suhteisiin, kognitiiviseen kehitykseen ja lisäksi sillä voi olla sekä fyysisiä että psyykkisiä terveydellisiä vaikutuksia. Digiteknologian yleistymisen myötä on tullut entistä tärkeämmäksi kiinnittää huomiota digitaaliseen hyvinvointiin.

Mitä on digihyvinvointi?

Digihyvinvointi on kokonaisvaltaista hyvinvointia digitaalisissa ympäristöissä. Se on paljon muutakin kuin vain runsaan ruutuajan aiheuttamaa fyysistä inaktiivisuutta, mikä yleensä ensimmäisenä tulee mieleen digihyvinvoinnista puhuttaessa. Digihyvinvointi pitäisikin ymmärtää tilana, jossa yksilön fyysisen, henkisen, sosiaalisen ja situationaalisen olemisen osatekijät ovat harmonisessa tasapainossa keskenään.

Digihyvinvointi koostuu paitsi fyysisestä hyvinvoinnista, myös turvallisuudesta, elämänhallinnasta, kyvykkyydestä kommunikoida ja ilmaista itseään digitaalisen teknologian avulla sekä yksilön omasta käsityksestä itsestään toimijana digitaalisissa ympäristöissä. Digihyvinvointi on siten subjektiivinen kokemuksellinen tila, jossa digitaalisissa ympäristöissä oleva yksilö kokee olonsa turvalliseksi ja jossa hän kykenee toimimaan itseään tyydyttävällä tavalla. Lisäksi digihyvinvoinnin käsitteen avulla voidaan paremmin hahmottaa yksilöllisiä valmiuksia kohdata digimaailman haittoja ja hyödyntää digimedian ja teknologian avaamia mahdollisuuksia.

Digitaalinen hyvinvointi on varsin uusi ilmiö eikä toistaiseksi ole juurikaan tutkittua tietoa digitaalisen hyvinvoinnin ja sukupuolten segregaation välisestä yhteydestä. Silti sukupuolisensitiivisyys kuitenkin läpäisee kaikki digitaalisen hyvinvoinnin osa-alueet. Näkemys pohjautuu eriytyneeseen netin ja sosiaalisen median käyttöön sukupuolten välillä.

Mitä nuoret netissä tekevät?

Lasten ja nuorten vapaa-aikatutkimuksen mukaan älypuhelin on käytetyistä medialaitteista ylivoimaisesti suosituin 9–27-vuotiaiden nuorten joukossa. Koulunsa aloittavista älypuhelin on noin 60 prosentilla, yläkouluun siirryttäessä sellainen on jo lähes kaikilla.

Nuoret käyttävät nettiä monipuolisesti, ja älypuhelin on lasten ja nuorten kaikkein eniten käyttämä nettipääte. Eniten nuoret käyttävät netissä aikaa muiden tuottamien sisältöjen lukemiseen tai katselemiseen, mikä on suosittua kaikissa tutkituissa ikäluokissa. Suosittua on myös tiedon hakeminen sekä ajankohtaisten asioiden ja uutisten seuraaminen, joihin kiinnostus kasvaa iän myötä. Yksityisiin nettikeskusteluihin osallistuminen on hyvin arkipäiväistä, ja erityisen vilkasta niihin osallistuminen on teini-iässä. Teini-ikäiset tytöt myös jakavat ottamiaan kuvia ja videoita yksityisesti, kun taas samanikäisille pojille tyypillistä on pelien pelaaminen. Sekä kuvien ottaminen että pelaaminen vähenevät iän myötä.

Some ruokkii perinteisiä sukupuolirooleja

Sosiaalisella medialla on nuorille ja lapsille tärkeä arvonsa informaatiovarantona, kommunikaatiovälineenä, viihdekeskuksena, leikki- ja pelipaikkana, julkaisualustana ja oppimisympäristönä, joka valitettavasti myös ruokkii perinteisiä rooliodotuksia digimaailmassa.

Some tuottaa sukupuolille ennakko-odotuksia siitä, millainen ihmisen kuuluisi olla. Se myös altistaa eri sukupuolia erilaisille nettimaailman riskeille, joita ovat muun muassa pornografia, vihasivustot, seksuaalinen ahdistelu, henkilötietojen väärinkäyttö, kiusaaminen tai ylenpalttiseen laihduttamiseen kannustavat sivustot. Esimerkiksi vuoden 2017 kouluterveyskyselyn mukaan 8.–9.-luokkalaisista 12 %, lukion 1. ja 2. vuoden opiskelijoista 11 % ja ammattiin opiskelevista 10 % oli kokenut seksuaalista häirintää puhelimessa tai internetissä. Vastaajista lähes kaikki olivat tyttöjä.

Käytön eriytyneisyys ilmenee yksinkertaistaen ja hieman kärjistäen siten, että digimaailmassa miehille lahjoitetaan teknisyys ja e-urheilu – naisille lifestyle-bloggaus ja sosiaalinen media. Itsensä muun-sukupuolisiksi kokevat ovat tämän tyttö–poika-asetelman väliinputoajia.

Vaikka Suomi on tutkitusti toiseksi paras valtio maailmassa olla tyttö (Every Last Girl: Free to Live, Free to Learn, Free from Harm. Save the Children Fundin tutkimus 2016), saattaa esimerkiksi e-urheilua harrastava naispelaaja yhä edelleen kuulla lauseen ”Älä sä huora tule pelaamaan”. Se on osoitus, että tarvitaan merkittävää työtä rakenteiden purkamisessa myös verkkoympäristössä.

Sukupuolisensitiivisyys digimaailmassa

Sukupuolisensitiivisyys on lähestymistapa, jossa tuodaan esille eri sukupuoliin liitetyt rooliodotukset ja normit, jotka tehdään näkyväksi. Lähtökohtaisesti tytöille ja pojille sallitaan yhä edelleen eri asioita, mikä vaikuttaa esimerkiksi yksilön itseilmaisuun sekä kykyyn toteuttaa itseään. Sukupuolisensitiivisuuden päämääränä on siis murtaa stereotypiat, mikä tehdään tunnistamalla ja tunnustamalla ne. Pyrkimyksenä on löytää yksilöiden moninaisuus ja yksilöllisyys sukupuolesta riippumatta. Esimerkiksi Varpu Punnonen (2007) muistuttaa, että hylkäämällä perinteiset rooliodotukset saamme paljon enemmän mahdollisuuksia toteuttaa aidosti itseämme ja omia mielenkiinnon kohteitamme.

Myös digitaalisen hyvinvoinnin rakenteissa on paljon käytänteitä, jotka tulee tunnistaa ja rikkoa tulevaisuudessa. Yksi tärkeimmistä ja viime aikoina eniten esillä olleista esimerkeistä on digitaalisen turvallisuuden sukupuolittuneisuus. Esimerkiksi Pelastakaa Lapset ry:n tutkimus (2018) tuo esille, että nuoret naiset kokevat tutkitusti enemmän seksuaalista häirintää verkossa muiden nuorten tekemänä kuin samanikäiset pojat. Reaalimaailman käytännöt elävät siis vahvasti myös digimaailmassa. Tytöt kasvavatkin lapsesta saakka enemmän tarkkailun alaisena. Tytöt myös kasvatetaan säätelyyn ja käyttäytymään kunnolla.

Nähdäksemme digitaalinen hyvinvointi on päämäärä, jossa ihminen voi tasapainoisesti olla oma itsensä sukupuolestaan riippumatta digitaalisissa ympäristöissä. Ihmisen luontaiset taipumukset ja vahvuudet määrittävät ihmisen toimintaa – ei hänen sukupuolensa. Digitaalisesti hyvinvoiva yksilö pystyy hyödyntämään digitaalisuutta elämänhallinnassa, itseilmaisussa, sosiaalisessa vuorovaikutuksessa sekä tiedon hankinnassa turvallisesti ja omaehtoisesti.

Teksti
Riina Hämäläinen
Jarmo Rinne
Kirjoittajat työskentelevät Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun nuorisoalan tutkimus- ja kehittämiskeskus Juvenian Digivoimaa – digihyvinvoinnilla yhteiskunnallista osallisuutta -hankkeessa. Hanketta rahoittaa Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus Euroopan Sosiaalirahaston rakennerahastosta.

Kuva Rawpixel

Lähteet

Every Last Girl: Free to Live, Free to Learn, Free from Harm. (Save the Children Fund, 2016)
Gui, Marco, Fasoli, Marco & Carradore, Roberto (2017): Digital Well-Being
Merikivi, Jani, Myllyniemi, Sami & Salasuo, Mikko (toim.) (2016). Media hanskassa. Lasten ja nuorten vapaa-aikatutkimus 2016 mediasta ja liikunnasta.
Myllyniemi, Sami & Berg, Päivi. 2013. Nuoria liikkeellä! Nuorten vapaa-aikatutkimus 2013.
Lasten ja nuorten kokema seksuaalinen häirintä ja siihen liittyvä kiusaaminen digitaalisessa mediassa. 2018. Pelastakaa Lapset Ry:n selvitys.
Punnonen, Varpu. (2007). Sukupuolisensitiivinen sosiaalinen nuorisotyö.
Suomessa asuvien 13–29-vuotiaiden nuorten sosiaalisen median palveluiden käyttäminen ja läsnäolo (2019). Luettavissa osoitteessa: www.ebrand.fi/somejanuoret2019
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Kouluterveyskysely 2019 ja 2017.

Artikkeli on julkaistu Nuorisotyö-lehden numerossa 2/2019.