Digitaitojen pelikortit työkaluksi opetus- ja nuorisoalalle 

Tietoliikennekonserni DNA ja lastenoikeus- ja humanitaarinen järjestö Plan International Suomi tarjoavat nuorten käyttöön pelikortteja, joiden avulla nuoret voivat keskustella digitaidoista ja netin pelisäännöistä hauskalla ja osallistavalla tavalla.   

Kysymyksiä ja tehtäviä sisältävien pelikorttien tarkoituksena on avata keskustelua kriittisistä taidoista, joita nuoret tarvitsevat verkossa ja somessa. Korttipakan maat edustavat neljää eri teemaa: digihyvinvointia, netin pelisääntöjä, digitaitoja sekä tietoturvaa. Nuorisotyö-lehti kyseli lisää DNA:n vastuullisuuspäällikkö Samu Malmelinilta ja Plan International Suomen maahanmuuttajatyön päälliköltä Maria Wikbergilta. 

“Kyseessä ovat klassiset pelikortit, joissa on keskellä avoimia kysymyksiä liittyen teemoihin. Pelata voi kuten tavallisilla pelikorteilla ja käydä samalla kysymyksiä läpi yksin pelaajien tai opettajan kanssa luokassa. Niitä voidaan pelata myös esimerkiksi ryhmässä niin, että nostetaan yksi kortti kerrallaan ja mietitään kysymyksiä sekä näkemyksiä niiden pohjalta. Kysymykset ovat avoimia, kuten esimerkiksi: ”Mitä pitäisi miettiä, kun jakaa kuvia tai videoita itsestään netissä? Minkälaisista asioista tulee hyvä olo Suomessa? Millainen on hyvä salasana?” Tarkoituksena on nimenomaan herättää keskustelua”, Samu Malmelin avaa. 

Vuoden alussa lanseerattujen korttien ensimmäisenä kohderyhmänä ovat opetus- ja nuorisoalan ammattilaiset. Malmelinin ja Wikbergin mielestä on tärkeää saada työkaluja koulumaailmaan, sillä digitaidot vaihtelevat paljon ja koulua käyvät kaikki lapset sekä nuoret. Minkälaisia tietoja ja taitoja opettaja, nuorisotyöntekijä tai vaikkapa vanhempi tarvitsee saadakseen pelistä kaiken irti nuorten kanssa? 

“Kysymyksissä pärjää maalaisjärjellä. Tietenkään yksiselitteistä vastausta ei varmaan kaikkiin kysymyksiin ole olemassakaan, mutta kun puhutaan esimerkiksi fiksusta ja turvallisesta digilaitteiden ja digitaalisen maailman käytöstä, on erityisen tärkeää, että saadaan aikaan keskustelu nuorten, lasten ja aikuisen välille”, Malmelin selvittää.   

Wikberg ja Malmelin kertovat pelikorttien saaneen innostuneen vastaanoton tämän vuoden Educa-messuilla.    

“Eri aineiden opettajat ottivat kortteja Educa-messuilla mukaansa sekä antoivat niistä varsin monipuolista ja positiivista palautetta. Erityisesti korostui ajatus siitä, että tällaisille materiaaleille on todellinen tarve. Moni oli helpottunut siitä, ettei aina tarvitse itse keksiä uutta, vaan nyt on tarjolla valmiiksi suunniteltu työkalu, jota voi käyttää monella eri tavalla. Opettajat pitivät hienona, että tällaista materiaalia on kehitetty, ja erityisesti konkreettinen korttipakka sai paljon kiitosta. Koska nykyään monet digiteemaiset asiat käsitellään ruudun ääressä, korttien tarjoama vaihtoehtoinen käsittelytapa koettiin raikkaaksi ja positiiviseksi.”    

Pelikortit voivat toimia myös hyvänä työkaluna perheissä esimerkiksi keskustelun avaajana, jos korttien teemoista ei muuten välttämättä keskustella. 

“Esiteinin äitinä ajattelen, että ehkä voisin esitellä lapselleni tätä pakkaa ja kuulostella mitä ajatuksia se herättää. Ehdottomasti tässä siis olisi aineistoa myös vanhemmuuden tueksi. Ja sehän ei ole ollenkaan kiellettyä. Opettajat voivat hyödyntää kortteja esimerkiksi vanhempainilloissa. Nyt kun digiteemat ovat aika paljon vanhempainilloissa esillä, olisi tässä materiaalia myös siihen”, Wikberg muistuttaa. 

Yhteistyö on molemmille tahoille mieluinen 

Plan International Suomi tunnetaan yleisesti paremmin hieman erityyppisistä lasten oikeuksia parantavista hankkeista. Mistä idea digitaitojen edistämiseen on lähtenyt?   

“Olemme tehneet Suomessa maahanmuuttajatyötä 15 vuotta, mutta emme ole niin tunnettuja siitä, koska kohderyhmämme on ollut rajattu Suomeen muuttaneisiin nuoriin ja heidän huoltajiinsa. Digitaitojen idea on noussut nuorten eriarvoisuuden kokemuksista esimerkiksi kouluopetuksessa. Myös vanhempien osaaminen ja tietotaito vaihtelevat. Koimme yhteistyömahdollisuuden DNA:n kanssa olevan selkeä win-win-tilanne. Olemme saaneet DNA:n asiantuntijuutta nuorten ryhmätoimintaan esimerkiksi digitaidoissa ja tietoturvassa. Ne ovat olleet todella arvokkaita, sillä nämä asiat eivät ole lähtökohtaisesti ydinosaamistamme”, Maria Wikberg kertoo.  

“Olemme tehneet Plan International Suomen kanssa yhteistyötä nyt yli kolme vuotta. Tämä on osa vastuullisuustyötämme, jonka keskeisenä tavoitteena on edistää digitaalisten taitojen yhdenvertaista kehittymistä”, Samu Malmelin sanoo ja jatkaa: 

“Vaikka digitalisaatio etenee vauhdilla, kaikkien mahdollisuudet pysyä mukana digitaalisessa kehityksessä eivät ole yhdenvertaiset. Haluamme osaltamme edistää yhdenvertaisuutta ja olemme tunnistaneet, että yhteistyö vastuullisuuskumppaneidemme, kuten Plan International Suomen, kanssa on avainasemassa. Meillä ei ole kaikista kohderyhmistä samanlaista asiantuntijuutta kuin esimerkiksi Planilla, ja heidän erityisosaamisensa auttaa meitä tavoittamaan tietyt ryhmät paremmin.” 

DNA kuuluu osana Telenor-konserniin, joka toimii kaikissa Pohjoismaissa. Kortteihin on saatu inspiraatiota Telenor Ruotsista, jossa on käytössä samankaltaisella idealla kehitetyt Nätprat -kortit. 

”Näiden pohjalta lähdimme jatkojalostamaan omaa versiota yhdessä Planin kanssa. On myös selvästi havaittavissa, että tämä teema herättää kiinnostusta laajemmin muuallakin juuri nyt”, Samu Malmelin kertoo. 

Tutkimuksia digitaalisesta elämästä  

DNA on tehnyt yli vuosikymmenen ajan Digitaalinen elämä- ja Koululaistutkimuksia, joissa on tutkittu digitaalisuuteen ja älylaitteisiin liittyviä ilmiöitä sekä vanhempien huolia ja näkemyksiä niistä. 

“Niistä näkee, että nuoret ovat itse kiinnostuneita digitaalisiin taitoihin liittyvistä aiheista, mutta yksilöiden taidoissa on paljon vaihtelua. Planin kanssa olemme halunneet erityisesti tarttua tähän kysymykseen”, Malmelin muistuttaa. 

Erityisesti Suomeen muuttaneiden nuorten kohdalla on noussut esiin huomio siitä, että osa nuorista ei ole saanut lainkaan digitaalista koulutusta lähtömaassaan tai kotimaassaan. Toisaalta joillakin nuorilla saattaa puolestaan olla hyvinkin paljon osaamista näissä asioissa.   

“Digitaitojen tasossa on vaihtelua kaikkien nuorten keskuudessa, eikä kyse ole vain maahanmuuttajataustaisten kohdalla esiin nousevasta haasteesta. Digitaidot kehittyvät yksilöllisesti, ja kaikki nuoret tarvitsevat tukea niiden parantamisessa, olipa heidän taustansa mikä tahansa.”  

Mitkä ovat tämän hetken merkittävimpiä uhkia tai haasteita nuorten digitaalisessa elämässä? 

“Nuoret ovat tuoneet esiin, että he miettivät tekoälyä sekä mahdollisuutena että uhkana. He pohtivat, miten tekoäly vaikuttaa heidän elämäänsä ja omaan toimintaansa. Myös nuorten henkilökohtainen että heidän läheistensä ruutuaika sekä tietoturvaan liittyvät kysymykset nousevat keskusteluissa esille. Keskeisiä aiheita ovat lisäksi sosiaalisen median paineet, erityisesti ulkonäköpaineet, ja se, miten näiden haasteiden kanssa voi tasapainoilla. Ulkopuolisuuden pelko näyttääkin olevan yksi vahvasti keskusteluissa toistuva teema”, Maria Wikberg kertoo.  

“Oli tosi mielenkiintoista huomata, että nuorten keskuudessa on selvästi nousussa sellainen trendi, jossa he itse haluavat rajoittaa älylaitteiden käyttöään. Korteissa on mukana sellainen nosto, että kahden tunnin päivittäinen puhelimen käyttö vastaa vuodessa yhteensä 30 vuorokautta. Tutkimuksemme osoittivat myös, että vanhempien mielestä lapsen olisi sopivaa käyttää puhelinta noin kaksi tuntia päivässä, mutta todellisuudessa tämä raja usein ylittyy”, kertoo puolestaan Samu Malmelin. 

Kortit avuksi vaikkapa nuorisotilatyöhön 

Nuorisotyö-lehden lukijoita kiinnostaa luonnollisesti myös se, kuinka kortteja voidaan hyödyntää nuorisotyössä. 

“Olen itse ollut ehkä viimeksi noin 25 vuotta sitten mukana tekemässä varsinaista nuorisotyötä nuorisotaloilla, mutta siltä pohjalta ajattelen että tällaiset kortit voisivat olla erinomaisia esimerkiksi teemaillan järjestämisessä, jossa voitaisiin pureutua teemoihin syvällisemmin. Niitä voisi hyödyntää myös esimerkiksi niin, että nuoret nostaisivat saapuessaan yhden kortin ja pohtisivat, mitä ajatuksia se heissä herättää. Tai jos kyseessä on tilanne, jossa ei ole muuta tekemistä, voisi vain valita korttipakasta yhden kysymyksen, jota pohdittaisiin yhdessä. Jokainen voisi esittää oman näkemyksensä tai vastata kysymykseen vuorollaan. Lisäksi korteilla voidaan pelata perinteisen korttipelin tapaan”, Maria Wikberg pohtii. 

“Kortteja voidaan hyödyntää myös eräänlaisena alkusysäyksenä esimerkiksi tietoturvaan liittyville keskusteluille. Korttien avulla voidaan käsitellä juuri niitä asioita, jotka ovat relevanteimpia ja ajankohtaisimpia ryhmän tarpeiden mukaan. Nuoret voivat esittää kysymyksiä itse, tai ohjaaja voi toimia keskustelun vetäjänä ja nostaa kysymyksiä esiin. Ohjaaja voi hyvin myös vastata itse korttien herättämiin kysymyksiin.” 

Voidaanko korteista antaa palautetta ja kehitysehdotuksia? 
  
“Nyt postitettavien korttien mukaan liitetään QR-koodi, jonka avulla palautetta voi antaa helposti. Lisäksi meillä on useita yhteistyökouluja, joiden kautta voimme suoraan olla yhteydessä opettajiin. Näin voimme kysyä heiltä suoraan, miten materiaalien käyttö on sujunut ja minkälaista palautetta heillä mahdollisesti on. Luonnollisesti on olennaista kysyä palautetta myös heiltä, jotka näitä ovat pelanneet ja heiltä, joille kortit on ensisijaisesti suunnattu”, Wikberg kiteyttää.  

Kuvat: Marta Di Muro ja DNA