Esa LinnaNuorisotyö-lehden viime numerossa keskityttiin nuoren terveyteen, mutta jätimme sillä kerralla mielenterveysaiheiset jutut vähemmälle. Tällä kerralla keskitymme puolestaan mielen hyvinvointiin laajemmalla skaalalla. Pääosassa on luonnollisesti nuorten mielenterveys, mutta kartoitimme myös kevään jälkeisiä ajatuksia kuntien nuorisotyöntekijöiden jaksamisesta ja työhyvinvoinnista. Vastaajina toimivat kuntien nuorisotyön esimiesasemassa olevat, nimettöminä.
Pääkirjoituksen kirjoitushetkellä lähikuukaudet näyttävät lähes yhtä epävarmalta kuin keväällä, sillä koronavirustartunnat ovat lisääntyneet erityisesti nuorten aikuisten kohdalla. Nuorisotilat ja muut nuorisotyön palvelut ovat kuitenkin avattu useammassa kunnassa, toki tietyin rajoituksin. Jos jotain hyvää koronaviruksen lamauttamasta keväästä jää käteen, on yksi tällaisista opeista varmasti kasvokkain tehtävän työn tärkeys. Monet nuoret haluavat tavata toisiaan, jolloin nuorisotyö voi olla tässä tukena tarjoamassa turvallisia tiloja ja palveluja.
Kasvokkain tehtävän työn tärkeys ei kuitenkaan vähennä millään tavalla verkossa tehtävän työn tärkeyttä. Kaikki nuoret eivät käy nuorisotiloilla eivätkä kaikki nuoret ole Discordissa, mutta molemmille on tarvetta. Panostetaanko kunnissa tänä syksynä verkkonuorisotyöhön vai odotetaanko seuraavaa kriisiä, jolloin tehdään nopeat hätävarasuunnitelmat ja juhlitaan lopulta TikTokissa sekä Instagramissa tehtyjä videoklippejä, joiden viidestä katsojasta kolme on työkavereita?
Ennen kuin kenelläkään nousee puna kasvoille, olen todellakin sitä mieltä, että somevideoiden tekoa pitääkin kokeilla ja kokeiluissa pitää olla lupa myös epäonnistua. Mutta jos nuorisotyössä palataan vain innosta puhkuen aikaan ennen koronavirusta, on turha väittää, että alallamme pyrittäisiin seuraamaan nuorten trendejä ja muuttuvaa yhteiskuntaa.
Omien havaintojeni perusteella olen huomannut, että esimerkiksi kirjastot ovat monessa mielessä paremmin ajan hermolla nuorten suhteen tarjoamalla heitä kiinnostavia palveluja. Esimerkiksi Peliviikko on lähtöisin kirjastojen aloitteesta. Kirjastojen onkin ollut pakko muuttua ajan mukana.
Nuorisotyö ja yhteiskunta halvaantui osittain maaliskuun loppupuolella. Tämän lehden ilmestyessä siitä on aikaa puoli vuotta. Puolessa vuodessa olisi hyvin aikaa kehittää omaa tai työyhteisön osaamista, ellei lomautusuhat ole vieneet motivaatiota. Ja varmasti ja ymmärettävästi monella näin on käynyt.
Tästä huolimatta – tai ehkäpä juuri sen vuoksi nyt olisi tärkeää kirjata strategioihin nuorisotyön menetelmät, joita voidaan toteuttaa huolimatta siitä, onko maailma kriisissä vai ei.
Esa Linna
Päätoimittaja
Artikkeli on julkaistu Nuorisotyö-lehden numerossa 2/2020.
