NuorisotyöTeksti: Tomi Kiilakoski. Julkaistu Nuorisotyö-lehdessä 3/2024.
Tässä maailmassa elämisessä on ongelmansa. Ilmasto lämpenee. Sodat eivät ole loppuneet. Vauraus ei jakaudu tasaisesti. Juuri tätä kirjoittaessani on selvinnyt, että metsäkoneet eivät ole jaksaneet kiertää sillan kautta Hukkajoella Suomussalmella ja oikaisemisen seurauksena uhanalaisia helmisimpukoita tuhoutui satamäärin. Kolmensadan vuoden ikäisten eläinten elämä päättyi, jotta urakoitsija säästäisi muutamia minuutteja. Ahneus ja typeryys on loputonta – sellainen on maailman laki.
Samalla maailma on eittämättä elämisen arvoinen. Kauneus on vähintäänkin lohdutuspalkinto.
Kasvun tukemisen taika on tässä: miten yhdistää ymmärrys siitä, mikä maailmassa on pielessä siihen, että näkee maailman kauniina, hyvänä ja taistelemisen arvoisena. Kun nuorten kasvua tuetaan, tulisi auttaa rehellisesti pohtimaan, mikä on vialla, mutta tavalla, joka ei lamauta tai vaivuta epätoivoon. Olisi säilytettävä toivo. Tehtävänä olisi tukea yksilöllistä ja yhteistä kasvua. Tai kuten kasvatusajattelija Paulo Freire sanoo, inhimillistää sekä todellisuus että ihmiset.
Maailmasta ja itsestä saa otteen, kun on jonkinlainen katsomus. Voi ajatella, että katsomus on ikään kuin lasit, joiden linssien läpi näemme maailman. Katsomus sisältää lukuisia säikeitä: millainen maailma on? Mitä tiedetään? Mikä on arvokasta? Millainen elämä on hyvää elämää? Mikä minulle on kaikkein tärkeintä?
Perinteisesti on ajateltu, että katsomukset muovautuvat nuoruusiässä ja niillä on huomattavaa pysyvyyttä. Siksi mikä tahansa toiminta nuorten parissa on ainakin jollakin tavalla kytköksissä maailman- ja elämänkatsomuksiin.
Nuoret arvostavat eri katsomuksia
Toukokuussa ilmestynyt nuorisobarometri tutki katsomuksia ja hengellisyyttä. Oli korkea aika tehdä tutkimus siitä, miten nuoret katsomuksista ajattelevat. On nimittäin niin, että suhteessa uskonnollisuuteen on 2000-luvulla tapahtunut huomattavia muutoksia. Ennalta tiedettiin uskonnollisten nuorten määrän vähentyneen. Oli käyty keskustelua siitä, että nuoret haluavat elämyksellisyyttä, jota järjestäytynyt uskonto ei aina tarjoa. Mutta aivan tyydyttävää vastausta en ollut lukenut siihen, mitä tulee tilalle, kun uskonnon asema ihmisten elämässä vähenee. Yksilöllisyyttä? Maailmantuskaa? Lisääntynyttä sosiaalisuutta?
Nuorisobarometri vahvisti sen, että uskonnon rooli suomalaisten nuorten elämässä oli vähentynyt huomattavasti 2000-luvun alusta. Uskonnollisina itseään piti hieman alle neljännes nuorista. Vielä vuonna 2006 luku oli 42 prosenttia. Uskonnollisuus oli myös vahvasti yhteydessä kotitaustaan. Mitä uskonnollisemmasta kodista nuoret tulivat, sen uskonnollisempia he itsekin olivat. Kysyttäessä asioiden tärkeyttä ilmeni, että tärkeimpien asioiden kärjessä olivat rauha, koti ja perhe, tasa-arvo ja ihmisoikeudet. Uskonto ja seurakunta taas olivat vähiten tärkeiden joukossa.
Elämän merkitystä mittaamaan laadimme kysymyksen, jolla koetimme kartoittaa elämän tarkoitusta. Kaksi vastausta, joita enemmistö nuorista kannatti, olivat että elämän merkityksellisyys syntyy tulevista sukupolvista ja elämän edellytysten turvaamisesta heille sekä että elämän merkitys syntyy siitä, että auttaa niitä, joilla menee huonommin. Kumpikin vaihtoehto kuvaa hyvän tekemistä muille. Siinä, luulen, on yksi vastaus siihen, mistä nykynuorten hyvä elämä kumpuaa: kestävän tulevaisuuden rakentamisesta ja oikeudenmukaisesta yhteisöelämästä.
Katsomusten näkymättömyys
Nuorisobarometrin viesti on selkeä. Nuoret arvostavat erilaisia katsomuksia. Katsomusten kirjo nuorten maailmassa on runsas. He ovat valmiita hyväksymään katsomusten näkymisen julkisissa tiloissa, kuten koulussa. He myös katsovat, että katsomusten muodostamiseen tulisi saada aikuisilta tukea.
Jos ja kun nuorisotyön tehtävä on tukea nuorten osallisuutta, yhteistoimintaa sekä kansalaisuutta, olettaisi, että katsomukset näkyisivät jollakin lailla myös nuorisotyötä ohjaavissa dokumenteissa.
Arvaatteko, montako kertaa sana ’katsomus’ mainitaan valtion nuorisopolitiikan ohjelmassa 2024-2027? – Ei kertaakaan.
Entä arvaatteko, montako kertaa sana mainittiin edellisessä ohjelmassa 2020-2024? – Arvaatte tietysti, kun luitte edellisen vastauksen: ei kertaakaan.
Syystä tai toisesta nuorisotyössä katsomusten tukeminen tai toisten katsomuksista oppiminen ei juuri korostu. Tätä voi pitää omituisena. Nuorisotyön historioitsija Juha Nieminen on tulkinnut, että nuorisotyöllä on neljä keskeistä yhteiskunnallista tehtävää. Hänen mukaansa nuorisotyön tehtävä on tukea nuoren kasvua omaksi itsekseen, auttaa häntä tulemaan yhteiskunnan ja yhteisöjen jäseneksi, jakaa nuorille yhteiskunnan resursseja sekä vastata sosiaalisiin ongelmiin. Ainakin kahteen ensimmäiseen tehtävään katsomukset liittyvät olennaisesti. Onhan nimittäin niin, että omaksi itsekseen kasvaa silloin, kun muodostaa käsityksiä maailmasta, arvokkaista asioita ja omasta paikastaan tässä maailmassa. Eli muodostaa katsomuksen. Ja monikulttuuristuvassa Suomessa, jossa elää rinnakkain eri katsomuksia ja uskontoja, täytyy myös oppia ymmärtämään eri katsomuksia ja elämään niiden kanssa rinnakkain kunnioittavassa hengessä silloinkin, kun muiden katsomukset ovat omille vastakkaisia. Oman katsomuksen luomisen ohella on ymmärrettävä muiden katsomuksia.
Nuoret elävät maailmassa, jossa katsomuksia elää rinnakkain useita. Tehtävänä on muodostaa oma katsomus, joka epäilemättä sisältää aineksia monista eri lähteistä. Lisäksi pitää pystyä luovimaan näiden katsomusten keskellä. Miten siihen tuetaan? Ja mikä nuorisotyön asema tässä tukemisessa on? En osaa vastata näihin kysymyksiin, sillä aiheesta ei juuri ole keskusteltu kirkon nuorisotyön ulkopuolella. Miksi ei ole? Pitäisikö keskustella?
Vuoden 2023 Nuorisobarometrin otsikko on Katsomusaiheita. Siihen voi tutustua osoitteessa https://tietoanuorista.fi/wp-content/uploads/2024/05/Nuorisobarometri-2023-Katsomusaiheita-2.pdf
Esa Linna
