NuorisotyöTeksti: Tomi Kiilakoski
Toisinaan hankalinta on ymmärtää omaa ympäristöään ja nähdä se, mikä on kaikkein lähinnä. Totuttu toimii, arki sujuu ja muuttuu siksi itsestäänselvyydeksi.
Toisten silmin arjen tavanomaisuus kuitenkin murenee. Aina kun käyn Euroopassa ja keskustelen suomalaisesta nuorisotyöstä, huomaan puhuvani jostakin erikoisesta ja onnistuneesta yhteiskunnallisesta kokeilusta.
Euroopassa meille selkeät perusasiat saattavat olla toisin. Nuorisotyön paikka palvelujärjestelmässä vaihtelee. Joissakin Euroopan maissa nuorisotyö on lähempänä sosiaalityötä kuin kasvatusta tai ohjausta. Etelä-Euroopassa nuorisotyötä tekevät enemmän vapaaehtoiset kuin palkatut ja koulutetut ammattilaiset. Työ on projekteja eikä perustyötä. Tämä myös tarkoittaa, että nuorisotyössä ei ole mahdollista tehdä pitkää työuraa siitä yksinkertaisesta syystä, ettei siitä makseta kunnollista palkkaa. Monissa maissa ei ole nuorisotyön koulutusta. Kaikissa kielissä ei ole edes sanaa nuorisotyölle.
Kun suomalaisen nuorisotyön sijoittaa eurooppalaiseen keskusteluun, huomaa puhuvansa jostakin harvinaisesta asiasta. Julkisen vallan rahoittama, ryhmien parissa toimiva, kasvatuksena ja ohjauksena hahmottuva, nuoret pikemminkin mahdollisuutena kuin ongelmana näkevä nuorisotyö, josta Suomessa saamme nauttia, on vain utuista haavetta monissa maissa. Sen tajuaminen saa ylpeäksi.
Nuorisotyön viisi ydintä
Jossakin vaiheessa, kun keskustelee eurooppalaisten kollegoiden kanssa, alkaa olla tanakasti kuutamolla. Mikä sitten yhdistää eri maitten nuorisotyötä, jos kerran tekemisen tavat, käsitteet ja käytännön olosuhteet vaihtelevat? Yhdistääkö mikään? Mikä on nuorisotyön juju? Tulee tuntu, että yhteinen näkemys nuorisotyöstä alkaa valua käsistä kuin hiekka.
Australiassa työskentelevä professori Trudi Cooper on tutkinut nuorisotyötä jo pitkään. Myös hänen havaintonsa on se, että alan käytännöt ovat eri puolilla maapalloa monenkirjavia. Lisäksi hän huomauttaa, että myös tavat ajatella hyvinvointia sekä laajemmin hyvää vaihtelevat. Nämä heijastuvat myös näkemyksiin siitä, millä tavalla nuorten hyvää elämää edistävää nuorisotyötä pitäisi tehdä. Hänen huomionsa tekevät sopasta entistä sakeamman. Nuorisotyö näyttää entistä hajanaisemmalta.
Onneksi Trudi on pyrkinyt myös näkemään sen, mikä yhdistää nuorisotyötä. Hänen mielestään eri näkemysten sisällä kulkee samanlainen lähestymistapa nuoria kohtaan. Hän väittää, että nuorisotyötä yhdistää seuraavat viisi näkökulmaa.
Ensimmäiseksi, nuorisotyön ytimessä on nuorten elämä, sekä heidän asiansa että huolenaiheensa. Tämä tarkoittaa, että nuorisotyö lähtee liikkeellä sieltä, missä nuoret ovat ja käsittelee asioita, jotka nuorille ovat keskeisiä. Nuorisotyö ei ponnista aikuisten asettamista ongelmista tai organisaation tavoitteista. Nuori on keskellä. Siellä hänen kuuluukin olla.
Toiseksi, nuorisotyön keskiössä ovat nuorten sosiaaliset siteet, sosiaaliset maailmat sekä koko se iso sosiaalinen ympäristö, jossa nuoret toimivat. Toisin sanoen, silloinkin kun tehdään työtä yksilön kanssa, pyritään näkemään nuorten elämän kokonaisuus.
Kolmanneksi, nuorisotyö suhtautuu myönteisesti siihen, että työskennellään kannustavien ja ystävällisten suhteiden kautta. Tällaisia asioita myös arvostetaan.
Neljänneksi, nuorisotyö työskentelee kokonaisvaltaisella otteella, joka pitää sisällään informaalin eli koulun ulkopuolisen, arjessa tapahtuvan kasvatuksen; nuorten kukoistuksesta huolehtimisen sekä nuorten osallisuuden, oikeuksien ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden edistämisen.
Viidenneksi, toimitaan suoraselkäisesti ja rehellisesti.
Trudi siis väittää, että nämä periaatteet yhdistävät kaikkia nuorisotyön kulttuureja, ainakin jollakin tapaa, ainakin osittain.
Miltä hänen ajatuksensa näyttää Suomen näkökulmasta? Miten hänen reseptinsä kuvaa suomalaisen nuorisotyön keitosta?
Yllä oleva kokonaiskuva toteaa nuorisotyöstä näin: Toiminta lähtee nuorista. Nuoret nähdään osana sosiaalisia maailmoja ja yhteiskuntaa. Nuorisotyö rakentaa myönteisiä, kuuntelevia ja kunnioittavia suhteita nuoriin ja heille merkityksellisiin aikuisiin. Nuorisotyö tukee arjessa pärjäämistä, osallisuutta ja nuorten asemaa yhteiskunnassa. Nuorisotyön toiminta itsessään on luotettavaa.
Useimmat lienevät valmiita allekirjoittamaan Trudin ajatukset myös Suomessa. Johonkin hän osuu.
Ei hänen reseptinsä tietenkään täydellinen ole. Pataan pitäisi Suomessa lisäksi heittää ainakin nuorisokulttuurien arvostamista, nuorten omaehtoisen toiminnan tukemista, moniammatillista työtä sekä terveyden ja hyvinvoinnin edistämistä nuorisolähtöisesti.
Nuoret voimavarana
Trudin vastauksen ansiona on eittämättä se, että se korostaa nuorisotyön pohjaavan nuorten ja nuoruuden kunnioittamiseen.
Nuoria ja nuoruutta tulee arvostaa. Siksi nuoret ansaitsevat omat palvelunsa, paikkansa ja yhteisönsä. Laajemmin kysymys on siitä, että mikään yhteiskunta ei selviä ilman nuoria. On tietysti itsesään selvää, että ilman heitä ei ole luvassa järin hohdokasta tulevaisuutta. Mutta hyvä yhteiskunta tarvitsee eri-ikäisten ihmisten panosta jo tänään.
Yhteiskunnat tarvitsevat nuoria, heidän ajatuksiaan, ideoitaan, energiaansa, toimintaansa. Tätä pitää tukea. Ja sitä nuorisotyö tekee.
Filosofi Novalista mukaillen voi todeta, että missä on nuoria, siellä on kulta-aika. Jos haluaa olla eri mieltä, voi lähteä tutustumaan kyliin, joista nuoret ovat muuttaneet pois tai niihin Euroopan maihin, missä nuorilla ei ole työtä ja tulevaisuutta ja siksi he hakeutuvat muihin maihin paremman elämän perässä. Kun meillä on nuoria, meillä on pelkän lupauksen sijaan kukoistus tässä ja nyt.
Kuva: Arthur Poulin / Unsplash
