Kolumni: Kohti uutta vuosikymmentä

Ihmisten elämä ei ole numerosarja, mutta numeroilla on ihmeellinen, taianomainen, merkillinen vaikutus ihmisten tapaan hah­mottaa maailmaansa. Hyvä esimerkki tästä on vuosikymmenten vaihtuminen. Vaikka vuodet vaihtuvat satunnaisesti eivätkä sane­le yhteiskunnan tapahtumia, meillä on tapa­na ajatella, että tiettyjä vuosikymmeniä lei­maa jonkinlainen henki. 60-luku on villi ja luova, 80-luku löysi yksilön, 90-luku oli la­man ja kännykän vuosikymmen.

Myös nuorisotyötä voi hahmottaa vuosi­kymmenten ketjuna. 70-luku oli kunnalli­sen nuorisotyön ja järjestelmän vakiintumi­sen vuosikymmen, jonka alussa saatiin uusi nuorisolautakuntalaki, ja jonka aikana ra­kennettiin nuorisotilaverkosto kaupungis­tuvaan Suomeen. 80-luvulla vahva nuoriso­poliittinen ohjaus alkoi murtua. 90-luvulla nuorisotyön koulutus laajeni. Toivuttiin la­masta ja sen vaikutuksista nuorisotyön ra­hoitukseen. 00-luvulla nuorisotyö laajeni vahvasti ja sai joukon ammatillisia tukira­kenteita. Nuorisotutkimuksen ja nuoriso­työn suhde alkoi lähentyä, ja eurooppalai­nen nuorisopolitiikka alkoi näkyä enemmän myös Suomessa.

Tätä kirjoittaessa uusi vuosikymmen te­kee tuloaan. Vanha nilkuttaa kohti matkan­sa päätä. Kun tämä teksti julkaistaan, vuosi­kymmen on jo vaihtunut. 2010-luvun henki nähdään, jos ollaan nähdäkseen, vasta myö­hemmin. Silti 2010-luvun nuorisotyöstä voi jo hahmottaa joukko ulottuvuuksia, jotka erottavat sitä aiemmista vuosikymmenis­tä, kuten koulunuorisotyö, digitaalisen nuo­risotyön kehittyminen, monialaisen yhteis­työn lisääntyminen. Nuorisotyö reagoi ai­kaansa ja kehittyy.

Uuden äärellä

2020-luvun nuorisotyö on kohta täällä. Ei tarvitse kummoista selvännäkijää, että voi arvata nuorisotyöhön tulevan muutoksia. Yhtenä nuorisotyön perimmäisenä tehtävä­nä on silloittaa nuorten asemaa siihen yh­teiskuntaan ja maailmaan, missä he elävät. Siksi aina, kun nuorisokulttuurit tai maail­ma muuttuu, myös nuorisotyö joutuu uudis­tumaan. Yksi nuorisotyön vahvuuksista on­kin kyky reagoida muutokseen ja heittäytyä.

Mitä kristallipallosta sitten näkyy? Mikä nuorisotyötä odottaa 2020-luvulla?

Nuorisotyön tulevaisuudesta ja digita­lisaatiosta raportin tehneet Xamkin tutki­jat Susan Eriksson ja Sari Tuuva-Hon­gisto toteavat, että digitalisaatio on luo­nut vahvoja muutospaineita nuorisotyölle. Digitalisaatio on mullistanut maailmaa, ja sen pitäisi heijastua nuorisotyöntekijöiden osaamiseen, tapoihin toimia sekä kykyyn hyödyntää uusia teknologioita. Ehkä 2020- luku nähdään muistetaan myöhemmin vuo­sikymmenenä, jolloin digitaalisen nuoriso­työn ja muun nuorisotyön rajat murtuivat? Vai käykö niin, että syntyy nuorisotyönteki­jöiden sisäinen alakulttuuri, joka pysyttelee teknologisen kehityksen ytimessä muiden jatkaessa kuten ennenkin?

Kaupungistuminen kiihtyy. Tätä tuetaan erilaisilla poliittisilla päätöksillä, kuten am­matillisen koulutuksen siirtämisellä kasvu­keskuksiiin. Tulee ratkaista tilanne, miten tuetaan yhä harvenevia maaseutumaisten paikkojen nuoria verkossa ja erilaisilla pop up -tiloilla. Tämä luultavasti tarkoittaa vah­vempaa alueellista toimintaa, yhteistyöver­kostoja ja yhteistoimintaa kuntien ja am­mattirajojen yli.

Selkeä muutospaine näyttää tällä hetkel­lä olevan ilmastonmuutos ja ekokriisi, joka tulee haastamaan kaikkia nuorten kanssa toimimisen käytäntöjä. Samalla tulee teh­dä työtä sen puolesta, että jokaisen yhden­vertaiset oikeudet toteutuvat. Haastattele­mani ulkomaalaistaustaisen tytön kokemus nyt vain on jotakin sellaista, joka ei vetele. Ei vetele alkuunkaan: ”Tota mä oon ulko­maalainen ja sillon, ku suomalaiset juhlii jo­tain, niin yleensä jotku känniläiset aika pal­jon juo. Ne aina vaan huutelee jotain, että tulitte tänne meiän maahan ja teette tätä ja tätä, niin äiti aina varottaa, että ei mennä ostarille, ku on jotain juhlaa tai semmosta.” Juhlat kuuluvat kaikille eikä ulossulkemis­ta voi hyväksyä.

Uskoa sopii, että Suomi ja Eurooppa jat­kaa monikulttuuristumistaan ja että ihmis­ten muuttoliike tulee lisääntymään, kun tie­to lisääntyy ja kulkeminen helpottuu. Mo­nikulttuurinen nuorisotyö lisää tarvettaan, mutta ehkä sellaisessa muodossa, jossa osa­taan ihmetellä kaikkien kulttuuria, myös niiden, joiden esi-isät ja -äidit ovat asutta­neet Suomenniemen kivikkoisia rantoja jo sukupolvien ajan.

Jos nuorisotyön tehtävänä on silloittaa nuorten tietä yhteiskuntaan, tulee välillä toimia yhteiskuntaa muuttamaan pyrkien. Monella on tullut hämmästyksenä, että ih­misoikeuksien eteen joutuu taistelemaan eri tavalla kuin aikaisemmin. Ne, jos mitkä, ovat taistelemisen arvoisia.

Tarve on, jatkossakin

Nuorisotyöllä on Suomessa vahvat raken­teet, mutta aina aika ajoin joku päätyy ky­seenalaistamaan sen arvon. Näin käy kai enenevässä määrin, kun julkiset rahat lo­pahtavat ja joudutaan tekemään valintoja, mikä on yhteiskunnassa arvokasta. Nuoriso­työtä tarvitaan edelleen, mutta ehkä on hyvä harjaantua perustelemaan, miksi tarvitaan. Tämä voi olla laadun arviointia, osoittimien kehittämistä tai nuorisotyön kasvatukselli­suuden avaamista muiden toimien ohella.

Hyvä vastaus on kuitenkin mennä sisälle nuorisotyön ytimiin. Esimerkiksi brittiläi­nen pitkän linjan nuorisotyöstä keskusteli­ja Bernand Davies on hahmottanut nuo­risotyölle seuraavia rooleja, joilla tulee jat­kossakin olemaan kysyntää ja oikeutus.

Tarvitaan toimintaa, joka lähtee nuorten ideoista ja tarpeista. Tarvitaan toimintaa, joka ei aseta nuoria kohteeksi, vaan pyrkii kääntämään valtarakennelmaa nuorten hy­väksi ja joka kunnioittaa nuoria yksilöinä, ryhmän jäsenenä ja tietyn kulttuuri-identi­teetin kantajina. Se lisää luovuutta ja kriit­tisyyttä ja osaa kysyä, mitä nuoret tuntevat sen lisäksi, mitä he tietävät. Tämä perusaja­tus on kestänyt pitkään ja kestää jatkossa­kin, 2020-luvulla ja sitä seuraavilla vuosi­kymmenillä.

Tomi Kiilakoski
Erikoistutkija, FT
Nuorisotutkimusseura

Rajoja kiinnostavampia ovat niiden ylitykset. Siksi nuorisotutkijana kelpaa olla: lähtökohtaisesti poikkitieteellisellä kentällä voi säntäillä moneen suuntaan. Jos minun olisi pakko mainita joku tieteenala, sanoisin olevani sekä kasvatustieteilijä että filosofi. Minua on kuitenkin kiinnostanut paljon enemmän toimia poikkitieteellisesti aina tutkimastani ilmiöstä riippuen

Jaa somessa!