Antti Rantanivan kuva

Resilienssi kulkee nuoren kilpenä matkassa kohti tulevaisuutta

Artikkeli on julkaistu Nuorisotyö-lehden numerossa 2/2021.

Tällä hetkellä tulevaisuudesta puhutaan paljon. Eri alojen asiantuntijat yrittävät ennakoida kilpaa, miten talous tulee kehittymään tai mikä teknologinen innovaatio voisi seuraavaksi mullistaa maailmaa ja millä tavoin. Toisaalta tulevaisuuteen liittyy myös suuria huolenaiheita: miten esimerkiksi ilmastonmuutoksen hillitsemisessä onnistutaan ja mitä kaikkea se tuokaan mukanaan? Koronan myötä lähitulevaisuuteen liittyen on herännyt lukuisa joukko myös uusia kysymyksiä, joihin ei vielä tiedetä vastauksia. Milloin eri rajoitukset purkautuvat? Muuttuuko matkustaminen toisenlaiseksi pandemian jälkeen? Entä missä määrin etäopiskelu tai -työt ovat tulleet jäädäkseen?

Nämä isot tulevaisuuden ilmiöt ja niistä seuraavat muutokset mietityttävät myös nuoria. Kukaan ei osaa sanoa varmaksi, miten työelämä tai muu yhteiskunta tulevat muuttumaan tulevien vuosien aikana ja tämä epävarmuus herättää monenlaisia huolia. Esimerkiksi oppilaitoksissa puhutaan opiskelijoille paljon siitä, että todennäköisesti heidän elinaikanaan monet ammattialat muuttuvat ihan kokonaan toisenlaisiksi tai häviävät tyystin – ja tilalle syntyy uudenlaisia työpaikkoja, joita ei tällä hetkellä välttämättä osata edes kuvitella. Tämä tarkoittaa sitä, että tällä hetkellä koulun penkillä istuvien opiskelijoiden on valmistumisen jälkeen oltava valmiita oppimaan jatkuvasti uutta, päivittämään tietojaan ja osaamistaan sekä olemaan rohkeita hyppäämään mukaan uusiin kehityskulkuihin pysyäkseen ajan hermolla.

Nuoren kykyä kohdata ja sopeutua tulevaisuuden suuriin ja pieniin muutoksiin kutsutaan resilienssiksi. Sanalla on monia merkitysvivahteita ja sitä on kuvattu muun muassa kimmoisuudeksi, joustavuudeksi, luovimiseksi ja kyvyksi loikata uusiin asioihin. Kun nuori, jolla on vahva resilienssi, kohtaa yllättävän muutoksen, hän etsii siitä parhaat puolet ja tarttuu siihen nopeasti uutena, innostavana mahdollisuutena. Joillekin meistä muutosten kohtaaminen on luonnostaan helpompaa ja toisille haastavampaa, mutta resilienssiä voi myös kehittää ja harjoitella.

Nuorten kanssa on tärkeää puhua tulevaisuudesta sekä siihen liittyvästä epävarmuudesta, huolista ja muutoksista. Kun omat ajatukset saa sanoa ääneen, niihin liittyvät pelot keventyvät edes hieman. Tämän päivän nuoret elävät keskellä loputonta tietotulvaa ja eri mediat tarjoilevat heille valtavan suuria uhkakuvia jatkuvalla syötöllä. Nuorisotyöllä on hyvin tärkeä rooli näistä syntyvän ahdistuksen purkamisessa sekä nuorten ajatusten selkeyttämisessä keskustelun ja kuuntelun kautta.
Tulevaisuuden ilmiöihin on hyvä myös perehtyä yhdessä, sillä tiedon lisääminen jostain asiasta helpottaa sen käsittelyä huomattavasti. Jos esimerkiksi ilmastonmuutos herättää nuorissa paljon synkkiä ajatuksia, niin heidän kanssaan voidaan lukea aiheesta, katsoa dokumentteja ja järjestää vierailijoita sekä ottaa selvää, millä tavoin asiaan voisi itse olla vaikuttamassa. Vahvan resilienssin ehdottoman tärkeitä kulmakiviä ovat tietoisuus omista valinnoista ja aktiivinen toimijuus. Nuoria kannattaa auttaa oivaltamaan, etteivät he missään tapauksessa ole pelkästään passiivisia ajelehtijoita, joille tulevaisuus vain tapahtuu, vaan heidän tekemillään valinnoilla on iso merkitys sen luomisessa.

Samalla kun nuorten kanssa puhutaan kulman takana mahdollisesti odottavista suurista ja ennakoimattomista muutoksista, on myös tärkeää pitää mielessä ne asiat, joiden he eivät missään tapauksessa halua muuttuvan. Jollekin se voi olla oma perhe, toiselle läheiset kaverit ja kolmannelle kenties harrastukset. Tulevaisuuteen on aina hyvä yhdistää myös keskustelu itselle tärkeistä arvoista ja siitä, millaisista asioista nuori ajattelee hyvän elämän muodostuvan. Nämä toimivat hienosti oman resilienssin ankkurina, kun maailma ympärillä muuttuu myrskyisää vauhtia.

Kaikkien uhkakuvien ja huolestuneisuuden alta on tärkeää kyetä yhdessä hahmottamaan myös positiivisia polkuja kohti tuntematonta tulevaisuutta. Kun näitä onnistutaan löytämään, nuoren kanssa on paikallaan miettiä, mitkä voisivat olla ensimmäisiä konkreettisia pieniä askelia, jotka johtaisivat kohti näitä hyviä tulevaisuuksia – ja sitten tukea ja kannustaa häntä ottamaan nuo askeleet. Tulevaisuususko ja positiivinen toivon kipinä ovat tärkeä pala resilienssiä, jota nuori kantaa kilpenä mukanaan tulevaisuuden monia haasteita kohdatessaan.

Antti Rantaniva
Projektipäällikkö
Nuorisoalan tutkimus- ja kehittämiskeskus Juvenia
Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu