Kuvassa nuoriso-ohjaaja Mika Tullila.

Mihin hukkui omaehtoisuus?

Nuorten omaehtoinen toiminta. Sanakolmikko on vaikea pala monelle kunnallisen nuorisotyön ammattilaiselle. Myös minulle. Tai siltä se ainakin vielä vaikuttaa. Täytyy tutkia lisää.  

Osana yhteisöpedagogin opinnäytetyötäni tein kyselyn nuorten omaehtoisesta toiminnasta Suomen kuudelle suurimmalle kaupungille. Halusin selvittää nuorisotyöorganisaatioiden käytäntöjä ja saada selville mahdollisia kehityskohteita. Vaikka kyselyn tulokset ovat tarkemmin analysoimatta, voin kertoa niistä päällimmäisiä huomioita. Kyselyn mukaan omaehtoinen toiminta pitää sisällään paljon, ja sitä on vaikea määritellä yksiselitteisesti.

Kyselyn vastauksista nousee myös esille huoli siitä, miten vastuukysymykset 
hoidetaan omaehtoisen toiminnan yhteydessä. Kaiken kaikkiaan omaehtoista toimintaa pidettiin tärkeänä ja siihen halutaan lisää keinoja ja välineitä, sekä toivottiin laajempaa keskustelua ja yhteiskehittämistä. Aktivismin liepeillä liikkuminen pakotti minut kirjoittamaan tämän jutun. Meidän täytyy tehdä se, mitä voimme tehdä. 

Nuorten vaikuttamis- ja osallistumismahdollisuuksia on kehitetty vuosien mittaan paljon, ja hyviä uusia välineitä on keksitty. Osallistuva budjetointi, erilaiset aloitekanavat ja nettialustat tarjoavat nuorille (ja aikuisille) keinoja osallistua ja olla mukana yhteisessä.  Nuorten aloitteista on saanut alkunsa Helsingissä mm. nuorten kesätyöseteli ja latauspistokkeet busseihin. Tampereella nuorisovaltuustolla on ollut mahdollisuus osallistua lautakuntien kokouksiin vuodesta 2004, ja Espoon nuoret pääsevät vaikuttamaan budjettiin ManiMiitin kautta.  

Päätöksenteko- ja suunnitteluosallisuuden prosessit ovat usein luonteeltaan nuoria kuulevia, ja niistä syntyvät ideat altistetaan isommalle raadille tai kuntaorganisaation pureksittavaksi. Koneesta ulos tupsahtaa joskus sitä, mitä oli ehdotettu, toisinaan taas laimea ja muuntunut kompromissi, joka toteutettaessa ei tavoita enää alkuperäistä ideaa. Aloitteen tekeminen on vaikuttamistoimintaa, ja pelkkä tieto osallistumismahdollisuuksista voi olla nuorille tärkeä ja kasvattava. Mutta kokemus voi olla myös latistava, jos idean elinkaari ehdotuksesta toteutukseen on kovin pitkä, eivätkä nuoret tiedosta olleensa vaikuttamassa.  

Miten tuemme nuorten toimintaosallisuutta? 

Nuorisotyöhön kuuluu nähdä nuori tekijänä. Me aikuiset tuemme nuoria siinä, mitä he haluavat tehdä. Noin 20 vuoden nuorisotyön kokemuksella väitän, että kunnallisessa nuorisotyössä nuorten mahdollisuuksien omaehtoiseen toimintaan pitäisi olla paremmat. Projektiavustukset ja kulttuuriset toiminnat tarjoavat nuorille paikkoja tehdä omia juttujaan, mutta suuremmassa kuvassa omaehtoinen toiminta jää omien toimintojen varjoon. Työntekijöillä ei ole aikaa nuorten ideoiden tukemiseen tai keinoja uusien nuorten tavoittamiseen, eivätkä nuoret osaa edes pyytää apua nuorisotaloilta. Resurssit ovat pitkälti kiinni vakiintuneissa yhteistyökuvioissa, ja nuorisotalojen aukiolot täytyy turvata.

Nuorisolakiin kirjattu nuorisotoiminta, joka tarkennetaan nuorten omaehtoiseksi toiminnaksi, on mielestäni suunta, johon nuorisotyön tulisi poikkeuksetta tähdätä: nuoret tekevät asioita, jotka kokevat tärkeiksi. Omaehtoisen toiminnan tukeminen on yleisesti myös panos-hyötysuhteeltaan erittäin tehokasta, esim. kaupunginosayhteisöt saavat mittavia tuloksia pienelläkin tuella. Ihmiset haluavat tehdä ja toimia.


Erilaiset osallistavat prosessit mahdollistavat isojen yhteishankkeiden toteutumisen, mutta nuorten oma ääni arjen pienemmissä toimissa jää varjoon. Osallistava budjetointi antaa yhden kanavan vaikuttaa, mutta se opettaa enemmän kuntaorganisaation toimintaan kuin mahdollistaa omaehtoista toimintaa. Linjaston läpäisseen ehdotuksen voivat toteuttaa muut kuin ehdotuksen tekijät, joissain tapauksissa toteutus jää kaupungin työntekijöille. Mitä tapahtuu osallistavan budjetoinnin pienille tai vähemmän kannatusta herättäneille ehdotuksille? Pienet, ihmisen kokoiset ehdotukset saattavat päätyä nuorisotyöntekijöiden työstettäväksi, osa taas unohtuu webrolaareihin. Ehdotuksen tehneelle nuorelle se voi olla kuitenkin iso asia − kysyivät, mutta eivät kuulleet.

Uutta kohti 

Nuorisotalotyö tavoittaa nuorista vain pienen osan, ja kynnys saapua talolle on joillekin nuorille liian korkea. Erilaiset kuulemiset ja yhteiskehittäminen tarjoavat useammille nuorille mahdollisuuden vaikuttaa yhteisiin asioihin ja nuorisotyölle mahdollisuuden saada kontakti uusiin nuoriin. Digitaaliset alustat ja työvälineet on otettu nuorisotyössä kuluneen vuoden aikana hyvin haltuun, viihteelliset keinot osataan hyvin ja nuorisotyön saavutettavuus on monipuolistunut.

Hyvästä kehityksestä ja tyytyväisyydestä huolimatta työtapoja täytyy muokata koko ajan vastaamaan paremmin muuttuvaa tilannetta ja nuorten erilaisia tarpeita. Neljäs sektori ja erilainen aktivismi ovat tehneet uutta nousua pitkälti digitaalisuuden suomien mahdollisuuksien ansioista. On mielenkiintoista nähdä, miten nuorisotyö pystyy olemaan ajassa mukana ja tukemaan nuorten aktivismia ja omaehtoista toimintaa.

Omaehtoisen toiminnan tukeminen on kirjattu muun muassa Helsingin kaupunkistrategiaan ja osallisuussuunnitelmaan, ja kaupunki tahtoo olla alusta toiminnalle. On ollut hienoa huomata, että nuorten innostaminen vaikuttamiseen ja omaehtoiseen toimintaan on yksi valituista työmuodoista Helsingin uudessa nuorisotyön perussuunnitelmassa. En voisi olla enempää innoissani, kun myöhemmin talvella pääsen opinnäytetyöni yhteydessä kokeilemaan uutta omaehtoisen toiminnan työkalua helsinkiläisten nuorten kanssa. Tarkoituksena ei ole löytää yksimielisyyttä, vaan tavoittaa uusia nuoria ja antaa heille valtaa päättää asioista. Tarkoitus on lisätä ymmärrystä ja empatiaa, sekä vahvistaa nuorten luottamusta itseensä ja tulevaisuuteen. Nähdä maailma toisten silmin.

Saa nähdä, mitä saamme aikaan. Toukokuussa tiedän. Täytyy tutkia lisää. 

Mika Tullila 
Demokratiasta, digitaalisuudesta ja omaehtoisesta toiminnasta innostuva nuoriso-ohjaaja ja Humakin yhteisöpedagogiopiskelija 

Artikkeli on julkaistu Nuorisotyö-lehden numerossa 3/2020.

Jaa