”Miten tähän pitäisi puuttua?” – nuorisotyöntekijät kertovat yhdenvertaisuuden haasteista

Nuorisotyöntekijä kohtaa arjessaan tilanteita, joissa oikeiden sanojen ja tekojen löytäminen ei ole helppoa. Nuori voi kokea syrjintää, elää perheen taloudellisen ahdingon keskellä tai tasapainoilla kodin odotusten ja oman kaveripiirinsä välillä. Neurokirjon nuoren haasteet puolestaan voivat jäädä huomaamatta.

Yhdenvertaisuuden nuorisoalan osaamiskeskus toteutti keväällä 2025 kyselyn, johon vastasi 771 nuorisoalan ammattilaista ja vapaaehtoista eri puolilta Suomea. Vastaajia oli kunnista, järjestöistä ja seurakunnista. Heidän joukossaan oli eri sukupuolten edustajia ja vasta alalle tulleita kuin yli kymmenen vuotta nuorisotyötä tehneitä.

Kysely oli ensimmäinen tämän laajuinen selvitys nuorisoalan yhdenvertaisuusosaamisesta. Tuloksista piirtyy kiinnostava kuva nuorisotyön arjesta: yhdenvertaisuutta pidetään tärkeänä, mutta työntekijät kohtaavat yhä moninaisempia ja vaikeammin tunnistettavia tilanteita. Samalla moni kaipaa lisää osaamista ja konkreettisia työkaluja niiden ratkaisemiseen.

Köyhyys näkyy nuorisotyön arjessa

Kaikkein eniten nuorisotyössä kohdataan nuoren tai hänen perheensä heikkoon taloudelliseen asemaan liittyviä haasteita. Lähes yhtä yleisiä ovat nuorten välinen syrjintä ja kiusaaminen. Lisäksi nuorisotyöntekijät kohtaavat paljon rasismia, vihapuhetta sekä sukupuolten tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta haastavia asenteita.

Vastaajan sukupuoli vaikuttaa siihen, kuinka paljon yhdenvertaisuutta haastavia ilmiöitä havaitaan. Sukupuolekseen muu ilmoittaneet tai kysymykseen vastaamatta jättäneet raportoivat eniten havaitsemistaan epäkohdista. Miehet raportoivat nuoren köyhyydestä useimmin.

Köyhyyttä havaitaan eniten etsivässä nuorisotyössä, mutta melkein yhtä paljon työpajoilla, digitaalisessa nuorisotyössä tai julkisissa tiloissa tehtävässä nuorisotyössä. Köyhyyden kohtaamista vaikeuttaa siihen liittyvä vahva stigma. Köyhyys on myös merkittävä riskitekijä nuoren joutumiselle kiusatuksi. Miten ottaa puheeksi teema, johon kukaan ei halua identifioitua?

Näkymättömät haasteet vaativat parempaa ymmärrystä

Avovastauksissa nousevat esiin neuromoninaisuuden haasteet. Neurokirjo ei välttämättä näy päällepäin, mutta voi vaikeuttaa nuoren osallistumista. Esimerkiksi voimakkaat aistiärsykkeet, taustamelu sekä keskittymisen ja hahmottamisen vaikeudet voivat tehdä ympäristöistä kuormittavia.

Vastaajat kokevat, että tietoa ja ymmärrystä neuromoninaisuudesta on liian vähän. Alle kymmenen prosenttia vastaajista kokee, ettei tarvitse teemasta lisää osaamista, kun taas reilut 60 prosenttia arvioi tarvitsevansa sitä paljon.

Vastaavaa epävarmuutta koetaan muiden näkymättömien vammojen kohdalla: noin 60 prosenttia kaipaa vahvempaa osaamista. Kysymykset ovat käytännönläheisiä: Saako vammaisuudesta kysyä? Miten ottaa asia puheeksi?

Yhdenvertaisuus alkaa työyhteisöstä

On tärkeää, että työyhteisöllä on yhteinen käsitys yhdenvertaisuudesta ja kaikki toimivat samoilla säännöillä. Tähän liittyy ehkä suurin huoli kyselyn perusteella.

Järjestöissä työskentelevistä vastaajista puolet kertoo, että heidän työyhteisössään on jaettu käsitys yhdenvertaisuudesta. Kunnissa näin kertoo 28 prosenttia ja seurakunnissa 20 prosenttia. Noin puolet kuntien ja seurakuntien vastaajista ei osaa arvioida oman työyhteisönsä tilannetta. Olisi tärkeää, että jokaisessa Suomen nuorisotyön yksiköissä käytäisiin yhteinen keskustelu: ”Mitä yhdenvertaisuus meillä tarkoittaa?”.

Avovastaukset kertovat tilanteista, joissa työntekijöillä on erilaiset käsitykset asioihin puuttumisesta. Haastava tilanne tulee usein vastaan yllättäen. Entä jos kollega ei tuekaan puuttumista, vaan pitää sitä turhana tiukkapipoisuutena? Tilanteita voidaan ehkäistä sopimalla etukäteen, missä kulkee puuttumisen raja ja miten työntekijät tukevat toisiaan.

Syrjintä ja rasismi jäävät helposti piiloon

Avovastauksissa yhdeksi yleisimmistä nuorten yhdenvertaisuutta haastavista ilmiöistä nousee nuorten välinen syrjintä, rasismi ja kiusaaminen. Kiusaamisesta on puhuttu vuosikymmeniä, mutta se pysyy yhä sitkeästi osana nuorten arkea.

Syrjintää ja kiusaamista kohdataan eniten nuorisotiloilla, kaduilla ja koulussa. Erityisesti julkisten tilojen koetaan haastavan nuorten yhdenvertaisuutta, sillä niissä nuorten kokemukset rasismista ja vihapuheesta ovat yleisimpiä.

Kiusaaminen on saanut myös uusia muotoja. Sosiaalisessa mediassa tapahtuva kiusaaminen on avovastausten perusteella yleistynyt. Syrjintää tapahtuu usein aikuisten katseen ulottumattomissa, mikä voi tehdä tilanteisiin puuttumisesta entistä haastavampaa.

Syrjintään ei ole aina helppoa puuttua silloinkaan, kun työntekijä näkee tilanteen. Erityisen haastavaksi koetaan sanaton ja hienovarainen ulossulkeminen. Syrjitty nuori ei myöskään aina kerro kokemastaan syrjinnästä, jolloin se ei välttämättä edes tule nuorisotyöntekijän tietoon.

Vakavien tilanteiden tunnistamiseen tarvitaan varmuutta

Suurin osa nuorisotyöntekijöistä kertoo osaavansa kohdata eri taustoista tulevia nuoria, tunnistavansa nuorten syrjintätilanteita ja osaavansa puuttua niihin. Julkisissa tiloissa työskentelevät kokevat erityisen vahvasti osaavansa kohdata eri taustoista tulevia nuoria. Syrjintätilanteiden tunnistamisen ja niihin puuttumisen osaaminen korostuu puolestaan kuntavastaajilla.

Rasistisen rikoksen tai viharikoksen tunnusmerkkien tunnistamisessa vastaajat ovat epävarmempia. Noin neljännes on jokseenkin tai täysin eri mieltä siitä, että tunnistaisi tällaisen tilanteen. Viharikosten tunnistaminen on tärkeä osa nuorisotyöntekijän osaamista. Jos vakavaa tilannetta ei tunnisteta, se voi pahimmillaan jäädä kokonaan ilmoittamatta.

Syrjintään, rasismiin ja kiusaamiseen on tärkeää puuttua sinnikkäästi ja pitkäjänteisesti. Tämä on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty. Moni vastaaja kertoo, että oman osaamisen puutteet realisoituvat vasta haastavan tilanteen tullessa eteen. Koulutusta kaivataan esimerkiksi syrjintään ja rasismiin puuttumisesta, monikulttuuristen nuorten kohtaamisesta ja esteettömyydestä.

Kodin arvot kulkevat nuoren mukana

Nuorten yhdenvertaisuutta haastavat myös kodin ja vanhempien asenteet. Vastaava ilmiö nousi esiin vuoden 2025 Nuorisobarometrissa: noin kolmannes nuorista kertoo vanhemman tai huoltajan ilmaisseen paheksuvia mielipiteitä maahanmuuttajia tai seksuaalivähemmistöjä kohtaan.

Nuorisotyöntekijät kokevat vaikeaksi haastaa vanhemmilta opittuja syrjiviä asenteita ja ennakkoluuloja. Samalla heillä on kuitenkin velvollisuus rakentaa kaikille nuorille turvallisia ympäristöjä. Se, että syrjivät asenteet tulevat nuoren kotoa, ei ole peruste olla puuttumatta niihin.

Jos yhdenvertaisuudesta ja moninaisuudesta ei kotona puhuta, vastuu tietoisuuden lisäämisestä voi jäädä esimerkiksi nuorisotyölle. Avoin puhe yhdenvertaisuudesta voi olla erityisen tärkeää vähemmistönuorille, joille oma koti ei ole turvallinen paikka olla oma itsensä.

Samalla nuorisotyöllä on mahdollisuus näyttää syrjivästi käyttäytyvälle nuorelle, että hänellä on paikka turvallisessa ja yhdenvertaisessa yhteisössä. Tasapainottelu ei ole helppoa: syrjivälle käytökselle tarvitaan nollatoleranssi, mutta nuorta ei pitäisi etäännyttää nuorisotoiminnasta.

Koventuneet asenteet näkyvät nuorten arjessa

Avovastauksissa näkyy huoli yhteiskunnallisen ilmapiirin muutoksesta ja poliittisten ääriryhmien näkyvyydestä. Nuorisotyöntekijät tunnistavat ilmiön, jossa nuorten asenteet esimerkiksi naisia ja vähemmistöjä kohtaan ovat koventuneet salakavalasti viime vuosina. Vihapuhe on yleistynyt, ja jopa uusnatsismi ja siihen liittyvä symboliikka näkyvät aiempaa enemmän. Sosiaalisessa mediassa ihannoidaan rasismia ja naisten alistamista.

Nuorten käytökseen, kuten natsitervehdyksiin, joutuu puuttumaan jatkuvasti. Puuttumista vaikeuttaa se, että nuori saattaa kuitata käytöksensä pelkkänä vitsinä. Syrjintä ja rasismi eivät kuitenkaan ole hyväksyttäviä vitsin varjollakaan.

Moninaistuva nuorisotyö vaatii uutta osaamista

Suomalainen nuorisotyö toimii yhä moninaisemmissa ympäristöissä. Monikulttuurisuus rikastuttaa nuorten toimintaympäristöjä, mutta tuo samalla tilanteita, joissa erilaisten kulttuuristen ja uskonnollisten normien yhteensovittaminen voi olla haastavaa.

Haasteita syntyy esimerkiksi eri ryhmien välisestä rasismista, sukupuolirooleihin liittyvistä odotuksista ja kunniaan liittyvästä kontrollista. Nuori voi joutua tasapainoilemaan kodin ja muun yhteisön odotusten välillä. Myös perheiden sisäinen naisviha, kuritusväkivalta ja sukupuolivähemmistöihin kohdistuva väkivalta voivat jäädä ulkopuolisilta piiloon.

Ilmiöt näkyvät vahvasti arjen työssä. Nuorisotyöntekijät kokevat, että heillä on riittämättömät työkalut ottaa teemat puheeksi. Erityisen haastavana pidetään kulttuurien välissä elävien nuorten tukemista sekä omien ennakkoasenteiden käsittelyä. Miten auttaa nuorta ja hänen perhettään ilman, että pelästyttää tai vahingossa etäännyttää heitä?

Yhdenvertaisuus tehdään kohtaamisissa

Kyselyn tulokset piirtävät paikoin synkän kuvan nuorisotyön arjesta. Samalla yksi asia on selvä: nuorisotyöntekijät pitävät yhdenvertaisuutta tärkeänä osana työtään.

Lähes kaikki vastaajat ovat samaa mieltä siitä, että yhdenvertaisuusosaaminen kuuluu nuorisotyöhön. Osaamisessa on puutteita, mutta onneksi niitä voidaan vahvistaa. Apua on saatavilla esimerkiksi Yhdenvertaisuuden nuorisoalan osaamiskeskuksen materiaaleista.

Lopulta yhdenvertaisuus ei kuitenkaan ole vain käsitteitä, ohjeita tai koulutuksia. Se näkyy ennen kaikkea siinä, miten nuori kohdataan.

Nuorille on tärkeää puhua asioista heidän ymmärtämällään tavalla ja tutuilla käsitteillä. Eräs kyselyyn vastannut kuvaa asian näin: ”Nuoret reagoivat aika hyvin oikean elämän esimerkkeihin. He pysähtyvät paremmin kuuntelemaan, kun keskustelussa tullaan ihan nuoren tasolle ja heidän omasta arjestaan löytää relatable-asioita.”

Ja ennen kaikkea nuoria pitää kuunnella: ”Yhdenvertaisuudessa osa nuorista tiedostaa asiat paremmin kuin me työntekijät. Kuuntele ja opi.”

Ehkä kaikkein olennaisinta onkin muistaa, miksi nuorisotyötä tehdään: ”Kohtaan ihmisen, sillä mielestäni ihminen tarvitsee ihmistä ollakseen ihminen ihmiselle.”

Kirjoittajat: Sara Juntunen, Ilona Ranua, Eeva Sinisalo-Juha
Kirjoittajat työskentelevät asiantuntijoina Yhdenvertaisuuden nuorisoalan osaamiskeskuksessa. Eeva Sinisalo-Juha työskentelee myös johtavana tutkijana Humakissa.

Kuvat: Munfilmi / Netta Hautamäki

Yhdenvertaisuuden nuorisoalan osaamiskeskus