Kolumni: Ettemme näkisi pelkkää sormea

Julkaistu Nuorisotyö-lehdessä 1/2020.

”Kun sormi osoittaa kuuta, näkee idiootti sormen”, toteaa kiinalainen sananlasku – ja on aivan oikeassa. Huomaan ajattelevani harva se viikko tätä viisautta, kun työskentelen asioiden arvioinnin ja mittaamisen parissa. Nyky-Suomessa sananlasku on täsmällisemmin muotoa ”Kun indikaattori osoittaa hyvinvointia, näkee idiootti indikaattorin”. Juuri tämän takia käykin usein niin, että mittarit rupeavat ohjaamaan toimintaa. Sen sijaan, että tuotetaan hyvinvointia, katsotaan mittareita.  

Erityisesti terveys on asia, jossa on helppo sekoittaa terveydestä kertovat signaalit ja itse terveys, vähän samaan tapaan kuin on helpompi puhua pahoinvoinnista kuin hyvinvoinnista. Terveys, kuten turvallinen ympäristö, on asia, jonka oikeastaan hoksaa vasta, kun sen menettää. Siksi terveyden edistäminen ja terveyden tukeminen on lähtökohtaisesti hankalaa, sillä pitäisi nähdä iso kuva siitä, mistä terveys oikein muodostuu, mitkä tekijät sitä ylläpitävät ja niin edelleen.  

Nuorisotyölle terveys on perinteisesti ollut tärkeä. Ruotsalainen nuorisotyön tutkija Torbjörn Forkby on kuvannut nuorisotyön nojaavan viiteen pilariin. Jokainen näistä pilareista tarvitaan, sillä jos yksikin niistä puuttuu nuorisotyön kokonaisuudesta, jotakin olennaista on menetetty. Torbjörnin mukaan nämä viisi pilaria ovat kasvatuksellinen, demokraattinen, kulttuurinen, terveydellinen ja sosiaalipoliittinen pilari. Samassa järjestyksessä kuvaten nuorisotyön tehtävinä on avittaa nuoren kasvua ja oppimista; mahdollistaa nuorten vaikuttamista ja kykyä toimia lähiympäristössä ja yhteisöissä; kannustaa nuorten ilmaisemaan itseään ja vastata heidän kulttuurisiin tarpeisiinsa; tukea terveitä elämäntapoja ja edistää terveyttä; huolehtia siitä, etteivät nuoret jäisi paitsioon. 

Pilariajattelussa terveyden edistäminen on yksi nuorisotyön pitkäkestoisia tehtäviä. Onkin helppo osoittaa esimerkkejä siitä, miten seksuaaliterveyden, päihdetyön tai kiusaamisen ehkäisyn saralla nuorisotyö toteuttaa ydintehtäväänsä.  

Ei energiajuomille
 

Terveyden edistämisessä nuorisotyössä on oikeastaan yksi merkillinen piirre: siinä asetutaan helposti vastahankaan nuorten kulttuurien ja tottumusten kanssa. Ei energiajuomia! Riittävä uni! Syö terveellisesti! Ei alkoholia alaikäisenä! Ei saa olla liian myöhään kaduilla – aikarajoja ja kieltoja! Minua on kiinnostanut pitkään se havainto, että juuri terveydellinen pilari ohjaa nuorisotyöntekijöitä asemaan, jossa on jo selvää, miten nuorten pitäisi elää. Terveyden tukemisen tehtävä on viedä nuoria kohti terveellisiä elämäntapoja. Nämä elämäntavat tiedetään ennalta.  

Terveydellisessä pilarissa omaksutaan ehkä muita nuorisotyön pilareita helpommin aikuislähtöinen toimintatapa. Tällöin pyritään vaikuttamaan nuoriin siten, että he muuttaisivat vaaralliseksi tai haitalliseksi koettua käytöstään. Näin kasvatuksessa usein toimitaan. Tälle on hyvät perustelunsa. Täytyy kuitenkin huolehtia siitä, ettei touhu muutu sormien heristelyksi. Kun kasvattaja heristää sormea, näkee nuori helposti sormen eikä sitä viestiä ja välittämistä, joka sen takana on.  

Saksalainen filosofi Hans-Georg Gadamer on todennut, että terveys on asia, joka helposti pakenee määrittelyjä. Sairaudet tiedetään kohtuullisen hyvin, sillä niiden takia normaali elämä muuttuu, eivätkä aiemmat toiminnot ole mahdollisia. Niitä voidaan tutkia tarkasti. Terveys sen sijaan vetäytyy. Siitä on hankalampi saada otetta. Terveyttä ei välttämättä edes havaita jatkuvasti. Sairauden huomaa selkeästi. Terveys on kokonaisvaltainen asia, joka liittyy toimintaamme ihmisenä. Tästä syystä terveyden tai terveellisten elämäntapojen edistämisessä ei ole kysymys vain lääketieteestä. Kyse on laajemmin maailmassa olemisen tavoista. 

Terveellisten elämäntapojen edistämisessä nuorisotyössä on osaltaan kysymys terveelliseksi tiedettyjen elämäntapojen edistämisestä ja haitallisten poistamista, mutta laajemmin kyse on nuorisotyön ihmiskuvasta ja käsityksestä siitä, mikä elämästä tekee elämisen arvoisen. 

Kyllä elämälle


Edellisessä luvussa heittäydyin tarkoituksellisen ilkeäksi osoittamalla esimerkkejä siitä, miten terveyden edistäminen voi kääntyä kielloiksi ja asenteeksi, jonka mukaan mitä enemmän jostakin toiminnasta pidättäytyy, sen paremmin asiat ovat. Voisi tulla kiusaus kysyä, kuinka tärkeää nuorisotyön sitten on heittäytyä terveysvalistuksen tielle, jonka varrella on lähinnä kieltoja ja kontrollia. Tämä olisi kuitenkin väärä lähestymistapa. Ei terveydestä näin helpolla pääse.  

Vuoden 2018 Nuorisobarometrissä kysyttiin eri asioiden tärkeydestä nuorille. Kärjessä komeilivat terveys, rauha ja vapaus, jotka ovat erittäin tärkeitä lähes kaikille nuorille. Terveys on läpi kyselyjen historian ollut keskeinen asia nuorille.  

Terveys on itseisarvo. Tämä tarkoittaa, ettei terveyttä tavoitella sen vuoksi, että se olisi väline johonkin muuhun, kuten työkykyyn tai tuottavuuteen. Terveyttä tavoitellaan siksi, että se on inhimillisesti arvokasta. 

Yksilön terveys ja ympäristön terveys kietoutuvat toisiinsa. Yksilö, joka ei ole terve, ei pysty toimimaan ympäristössään. Ympäristö, joka ei ole terve, rajaa yksilön toimintamahdollisuuksia olennaisesti. Kirjoitan tätä tekstiä Oulussa työhuoneellani Karanteeni-Suomessa, jossa jokaisella on käynyt kouriintuntuvan selväksi, miten oma terveytemme ja toimintakykymme on sidoksissa siihen, millainen on ympäristön terveys.  

Vaikka emme osaisikaan tyhjentävästi määritellä, mistä terveydessä on kysymys, osaamme silti arvostaa sitä. Terve ihminen pystyy toimimaan lähiympäristössään vailla tarpeettomia rajoituksia. Terve ympäristö mahdollistaa eri ihmisten toimintaa ja luo mukaan ottavia tiloja. Tämän takia terveys on kiistattomasti nuorisotyölle tärkeä kysymys. Siksi terveydellinen pilari tulee jatkossakin olemaan osa nuorisotyötä. Osa terveydellistä pilaria ovat kiellot, huolet ja yritykset vaikuttaa käytökseen. Vaarana tällöin on, että tuijotamme omaa sormea joka osoittaa kohti ongelmia eikä mahdollisuuksia. Terveyttä tuleekin katsoa asiana, joka yhdistää niin tunnetta pärjäämisestä, toimintakykyä, osallisuutta kuin iloa elämästä ja olemassaolosta.  

Tomi Kiilakoski
Erikoistutkija, FT
Nuorisotutkimusseura

Jaa somessa!