Puheenvuoro: Syrjäkylänuorten koulutusvalintojen mahdollisuuksien maantiede

Syrjäkylänuorten tulevaisuutta leimaa lähtemisen pakko. Koulutus- ja työmahdollisuudet ovat kaukana. Tästä huolimatta nuoret haluavat hahmottaa tulevaisuutensa mielellään pienellä paikkakunnalla, ja opintoja suunnitellaan useimmiten omassa kotimaakunnassa sijaitseviin oppilaitoksiin. Nuoret sijoittavat mielellään tulevaisuutensa lähelle, eikä suuriin kaupunkiin ole välitöntä hinkua. 

Suomessa kaikilla oppilailla asuinpaikasta riippumatta tulee olla oikeus laadukkaaseen koulutukseen (Valtioneuvoston lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelma 2012–2015). Pohjoismaiseen hyvinvointiin nojaavan koulutuspolitiikan tärkeimpänä lähtökohtana on ollut mahdollisuuksien tasa-arvo: kaikille nuorille on pyritty takaamaan tasa-arvoiset koulutusmahdollisuudet perhetaustasta, sukupuolesta ja asuinpaikasta riippumatta. Viime vuosien keskittämisen seurauksena ammatillisen koulutuksen oppilaitoksia on lakkautettu ja koulutusalatarjontaa on karsittu oleellisesti, varsinkin  syrjäisiltä seuduilta. Syrjäkylissä asuville nuorille tämä on tarkoittanut koulutusmahdollisuuksien karkaamista yhä kauemmas heidän kotiseudultaan. 

Välimatkat asettavat syrjäkylien nuoret heikkoon asemaan suhteessa koulunkäyntimahdollisuuksiin. Vaatimus järjestää saavutettavaa ja laadukasta koulutusta on vahva perusopetuksen osalta, mutta sen jälkeen eriyttäminen on lain osalta sallitumpaa. Peruskoulua syrjäkylänuoret käyvät yleensä lähimmässä taajamassa, minne heille on järjestetty ilmainen koulukyyti osana perusopetusta. Peruskoulun jälkeen nuorten tilanne muuttuu. Toisen ja kolmannen asteen koulutustarjonta on yhä kasvukeskuksiin keskittyvämpää. Se, että jotakin on tarjolla samalla paikkakunnalla, ei välttämättä tarkoita syrjäkylissä asuville nuorille sitä, että se olisi helposti saavutettavissa silloin kun julkinen liikenne on käytännössä lakkautettu eivätkä järjestetyt koulukyyditykset ole heidän ulottuvillaan. 

Toisen asteen koulutukseen osallistuminen tarkoittaa kaukana keskuksista asuville nuorille käytännössä kotoa pois muuttamista. Ammatillista koulutusta ei ole tarjolla lähellä, ja siksi monet nuorista valitsevat lukion, jotta voivat jatkaa samaa turvalliseksi koettua koulutietä peruskoulun päätyttyä. Koulumatkat muuttuvat peruskoulun jälkeen kuitenkin merkittävästi hankalammiksi, koska nuoret jäävät koulukyyditysten ulkopuolelle ja asuvat yleensä myös julkisten liikenneyhteyksien ulottumattomissa. Lukiolaisten ja ammattikoululaisten muutenkin pitkiin koulupäiviin saattaa kuulua useiden tuntien odotusaikoja. Koulumatkoihin saattaa kulua päivässä jopa neljä tai viisikin tuntia. Kouluun kuljetaan lähiverkostojen tuella; kyytejä järjestellään vanhempien, isovanhempien ja naapurien avulla. Toisaalta asuntolat mahdollistavat nuorten kouluttautumista ja syrjäseutujen nuorille asuntolat ovat myös yksi tärkeä peruste koulutuspaikan valinnassa. 

Koulutusvalintoja mietittäessä syrjäkylissä mietitään paljon myös etäisyyksiä ja kotoa pois muuttamista. Koulutusvalinnan sisällä tehdään valintoja asuinpaikasta ja kulkemisesta kodin ja koulutuspaikan välillä. Kaukana keskuksista asuville nuorille koulutusmahdollisuuksien miettiminen on aina tietynlaista mahdollisuuksien maantieteen miettimistä. 

Sari Tuuva-Hongisto
Tutkimus-, kehitys ja innovaatioasiantuntija,
XAMK/Juvenia

Jaa somessa!