Nuorisotyöntekijät kertovat: Nuoria kohdataan sydämellä ja ammattitaidolla

Miksi sinä teet nuorisotyötä? Tämä kysymys avasi mielenkiintoisia keskusteluja viiden eri puolilla Suomea työskentelevän nuorisotyön ammattilaisen kanssa. Nuoret eivät jätä kylmäksi, olipa työ heidän kanssaan lapsuuden haave tai puolivahingossa valittu ammatti.

Pekka Järvinen, erityisnuorisotyöntekijä, Kerava
Nuorisotyössä 15 vuotta

”Ajattelen niin, että nuorisotyö valitsi minut eikä päinvastoin. Minusta piti tulla liikunnanopettaja, mutta päädyin opiskelemaan nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajaksi. Nuorisotyöstä on silti ajan myötä tullut jollain tasolla kutsumusammatti. Työurani alussa työskentelin enemmän toiminta edellä, ja nyt toimitaan ihminen edellä, jolloin tekeminen on työkaluna.

Minua auttavat jaksamaan työkaverit, hirtehinen huumori sekä hitaat onnistumiset nuorten kanssa. Se, kun nuori onnistuu arkisissa asioissa, löytää itse oman punaisen lankansa ja vastauksia kysymyksiinsä. Tämä on usein pitkäkestoisen ja periksiantamattoman työn tulosta. Toisinaan joutuu myös hakkaamaan päätä seinään, kun tuntuu, että asiat eivät etene.

Nuorisotyön mahdottomuus on juuri siinä, että tulisi saada haluton tekemään mielestään tarpeetonta. Tulisi saada nuori etsimään vastauksia ja ymmärtämään, mikä hänelle on hyväksi, ilman tuputtamista.”

 

Jenni Maansaari, nuoriso- ja vapaa-ajanohjaaja, Kittilä
Nuorisotyössä 10 vuotta

”Työni on paljon monipuolisempaa kuin kuvittelin opintojen alkaessa. Pienellä paikkakunnalla tämä vielä korostuu, kun tekijöitä on vähän. Toisaalta toiminta-alue on laaja, sillä alueeseemme kuuluu myös 32 sivukylää. Omasta nuoruudestani muistan nuorisotyöntekijät ainoina aikuisina, jotka puhuivat nuorten kieltä, olivat aina nuorten puolella ja ajan tasalla. Nykyisin tunnen itseni tärkeäksi ja työni merkitykselliseksi, kun huomaan saaneeni nuoren luottamuksen.

Välillä tulee voimattomuuden tunne, kun aika ei vaan riitä. Nuorilla on niin suuri aikuisen nälkä, että nuorisotyöntekijä ei aina riitä sen tyydyttämiseen. Nuorisotyötä tarvitaan, jotta kulkeminen elämän polulla olisi hivenen helpompaa.”

 

Jussi Maasola, erityisnuorisotyönohjaaja, Jyväskylä
Nuorisotyössä 23 vuotta

”En voi sanoa, että nuorisotyö olisi ollut minulle kutsumusammatti, mutta tämä työ on imaissut mukaansa ja siitä on tullut elämäntapa. Kyllähän tässä täytyy olla jonkinlainen intohimo tehdä hyvää. Pidän työni monipuolisuudesta, ja hyvät työkaverit auttavat jaksamaan. Työlle vastapainoa saan harrastuksista eli musiikista ja käsillä
tekemisestä.

Mielestäni nuoret eivät ole paljon muuttuneet vuosien varrella. Heillä on edelleen kova tarve kokoontua yhteen ja kohdata aikuisia, jotka kuuntelevat heitä. Toisaalta he ovat viisaampia kuin koskaan, toisaalta monia lieveilmöitä on nyt kuten aiemminkin. Joskus kun tapaan kaupungilla tutun nuoren esimerkiksi työntämässä lastenvaunuja,
ja hänellä menee hyvin, koen työni tärkeäksi. Toisinaan nuori kiittää menneistä tai kertoo jostain tilanteesta, joka on ollut hänelle erityisen merkityksellinen. Sellainen pitää mielen virkeänä.”

 

Miia Nivala, nuoriso-ohjaaja, Tampere
Nuorisotyössä 22 vuotta

”Työskentely lasten ja nuorten parissa on minulle intohimo. Ohjasin ensimmäistä kerhoani jo 9-vuotiaana. Nykyisessä työssäni pyrin saamaan lasten ja nuorten äänen kuuluviin ja antamaan heille vaikutusmahdollisuuksia.

Joka kerta kun näen lapsia ja nuoria, yllätyn siitä, kuinka paljon heissä on potentiaalia. Kohtaamiset ovat antoisia, he ovat päivänpaisteeni. Näen erityisen tärkeänä sen, että kutsumuksen rinnalla on oltava myös ammattitaitoa ja teoriatietoa. Lapset ja nuoret ovat haavoittuvassa iässä, ja heidän kanssaan työskentelevän on ymmärrettävä jotain esimerkiksi heidän kehitysvaiheistaan.

Nuorisotyöntekijät ovat nuorten puolella ja puhuvat heistä kauniisti. Nuorisotyössä on mahdollista nähdä nuorten vahvuuksia ja vaikeuksia eri tavalla kuin vaikkapa koulussa. Aikoinaan sovimme kuraattorin kanssa, että listaamme nuoria, joista meillä on jostain syystä huoli. Kun vertasimme listojamme, niissä oli täysin eri nimet.  Olimme siis nähneet samat nuoret aika eri näkökulmista.”

 

Nina Valkonen, etsivä nuorisotyöntekijä, Mikkeli
Nuorisotyössä 8 vuotta

”Sanoin 9-luokkalaisena, että minusta tulee nuorisotyöntekijä. Olin vilkas nuori, enkä viettänyt aikaani nuorisotiloilla, vaan milloin missäkin kavereiden kanssa. Silloin olisi ollut kiva, että joku aikuinen olisi tullut kyselemään kuulumisia sinne missä olimme. Nyt etsivänä nuorisotyöntekijänä teen itse juuri niin eli voi sanoa, että olen kutsumusammatissani.

Minulle on ollut paljon hyötyä siitä, että muistan, millaista oli olla 14-vuotias Ninni. Kun kohtaan nuoren, mietin, miten olisin itse tuohon aikaan halunnut tulla kohdatuksi vastaavassa tilanteessa. Aikuisiän ja kokemuksen myötä on kasvanut taito huomata se hetki, kun nuori on valmis ottamaan apua tai neuvoja vastaan. Parasta
tässä työssä on nuorten kohtaaminen, erityisesti silloin kun osataan olla paikalla juuri tuolla oikealla hetkellä ja tuntosarvet herkillä.

Haasteita työhön tuo nuorten aikuisten hidas palveluihin pääsy. Kun nuori tulee meidän luoksemme ja kertoo olevansa valmis esimerkiksi hakeutumaan hoitoon, voi jono kyseiseen paikkaan olla useita kuukausia. Tällöin tuntee itsensä melko keinottomaksi, kun näkee, että nuori tarvitsisi apua eikä itse pysty sitä antamaan.”

Jaa somessa!