Louhintahommia – Scars of Solitude soittaa melodista heviä

Harrastaminen voi tuoda suurtenkin yleisöjen eteen. Näin on tapahtunut äänekoskelaisille Scars of Solitude -yhtyeen nuorille miehille. Tapaan bändiläiset hetkeä ennen illan keikkaa. Miesten keskinäinen huumori ja ilo eivät jää huomaamatta – rautainen soittotaito ja esiintyminenkin tulevat koettua myöhemmin.  

Tapaamisessamme tarinat soljuvat iloisesti: laulajaksi voi päätyä, kun pienenä poikana pissii paimenpoikaan ja huomaa, että omasta kurkustahan lähtee hyvä soundi. Miehillä musiikki on ollut mukana elämässä lapsesta saakka, vähän pienemmässä roolissa teininä, kunnes täysi-ikäisyyden taitteessa musiikin tekeminen on sukeltanut syviin vesiin.  

”Keski-Suomesta tullaan pienellä rahalla ja hirveä on yritys. Bänditoiminnassa on paljon sitä, että ei tänne ole tultu voittamaan”, kuvailee jyväskyläläisen baarin nurkkapöydässä bändin toinen perustajajäsen, rumpali Niki Kuivakangas. Nöyrällä asenteella on päästy pitkälle.

Haluatko lukea koko artikkelin?  Tilaa Nuorisotyö-lehti!

Jaa somessa!